Geokätköt olivat vielä 1700-luvulla hyvin yksinkertaisia eikä mitään nykyajan kotkotuksia niissä käytetty.
Eräs 1700-luvun keksintö kuitenkin tarjosi mahdollisuuden tehdä jotain erilaista eikä aikakaan kun Ruotsista Pohjois-Amerikkaan 1800-luvun alussa muuttanut Samuel G.W. Johansson keksi käyttää keksintöä hyväkseen myös geokätköissä.
Niinpä 18.11.1813 näki päivänvalon Johanssonin toteuttama geokätkö jossa ensimmäistä kertaa käytettiin tätä keksintöä. Tämä geokätkö oli large-kokoinen jo pelkästään syystä että keksintö ei ollut vielä saavuttanut myöhempien aikojen pienempää ulkomuotoa, ja kätkö vaati lisäksi lähes viikoittaista huoltoa alkeellisen tekniikan johdosta.
Johansson kuitenkin kehitti mielenkiintoista ja loggauksissa kehuttua ideaansa ja hänen menehtyessään joulukuun lopussa 1847 hän oli toteuttanut jo lähes viisikymmentä kätköä tätä keksintöä hyväksikäyttäen. Hänen poikansa, Samuel G.W. Johansson nuorempi, jatkoi kätköjen ylläpitoa ja huoltoa mutta sairastuttuaan tuberkuloosiin hän ei enää pystynyt kätköjä huoltamaan ja niinpä kätköt vähitellen poistuivat arkistojen uumeniin.
Onneksi pari kätköä säästyivät ulkoisesti vahingoittumattomina ja ne ovat nykypäivänä vapaaehtoisvoimin käyttökuntoon kunnostettuna esillä Minneapolissa Samuel G.W. Johansson vanhemman muistoksi perustetussa geokätköilymuseossa. Museossa on nähtävissä myös alkuperäisiä työpiirustuksia Samuel G.W. Johanssonin ensimmäisestä tätä keksintöä käyttävästä geokätköstä.
Tämä geokätkö kunnioittaa myös Samuel G.W. Johanssonin muistoa käyttäen kyseistä keksintöä. Käytännön toteutuksessa suurin työ oli kehittää laitteiston osuus joka huomaamatta automaattisesti aktivoi tämän keksinnön ilman että kävijöiden täytyy tehdä mitään lisätoimia kätköllä.
Kätkö sisältää myös uudenaikaisia keksintöjä. Kätkön työnimi olikin "Jotain vanhaa, jotain uutta" ja mielenkiintoisena ristiriitaisena yksityiskohtana kerrottakoon että tämä vanha, 1700-luvun keksintö on hankittu uutena mutta sen sijaan uudenaikaiset keksinnöt ovatkin vanhoja, pitkään käytössä olleita mutta rikkinäisenä käytöstä poistettuja. Niissä tosin on taikasauvaa heilautettu siten että niissäkin on hyvin uutta tekniikkaa käytössä.
Kätkölle voit ajaa kääntymällä Sudenmulkkauksentielle ja pysähtymällä muutaman kymmenen metrin jälkeen tien oikean laidan levennykselle. Tehokkain reitti on palata levennykseltä isolle tielle päin jolloin löytyy kuusien joukkoon sukeltava geopolku.
Kätköpaikka ei tarjoa mitään erikoista nähtävää (mahdollisia ohikulkevia susia lukuunottamatta) mutta toimii maamerkkinä muille susialueen kätköille vievälle tielle. Kätkö on talvella kohtuuhelposti lähestyttävä ja löydettävissä ainakin pienellä lumimäärällä. Suojainen paikka,koko sekä kätkön luona havaittavat erikoisuudet helpottaa löytämistä vaikka lunta olisi hieman reippaamminkin.
Kätkö on parhammillaan pimeään aikaan. Kätkö on normaali tradipurkki, tehostettuna hilavitkutin-efekteillä. Varsinkin vanhan keksinnön soveltuvuus Suomen talviin (jos kohta kesiinkään) ei ole paras mahdollinen joten toimimattomuusriski on olemassa. No, onpahan edes iso loota jos ei muuta :P