Näkymä Eerikinkadun ja Humalistonkadun risteyksestä
satamaan päin.
Rouvasväen rukoushuone sijaitsi VPK:n taloa vastapäätä
Eskelinkadun ja Eerikinkadun kulmassa. Rakennus, jonka oli
suunnitellut arkkitehti Frans S. Sjöström, valmistui vuonna 1886 ja
se oli tyyliltään uusrenessanssinen. Ehtimättä edes sadan vuoden
ikään hyvässä kunnossa ollut rakennus sai purkutuomion. Se
nimittäin sijaitsi vuokratontilla ja Kansaneläkelaitoksen etsiessä
paikkaa toimitalolleen keskustan tuntumasta päättäjät viisaudessaan
päätyivät vuonna 1969 tähän tonttiin ja rukoushuonetta alettiin
purkaa. Vuonna 1971 tilalle sitten nousi okranvihreällä kaakelilla
päällystetty Kansaneläkelaitoksen talo, joka ulkonäkönsä suhteen
jakaa mielipiteet jyrkästi kahtia.
Näkymä Eerikinkadun ja Käsityöläiskadun
risteyksestä torille päin.
Teini-ikäisenä minäkin osaltani ihmettelin kauniin rakennuksen
purkua viereiseltä tontilta, Klassikosta käsin. Muissakin Suomen
suurissa kaupungeissa, mutta erityisesti teollisuuden myötä
nopeasti kasvavassa Turussa, purettiin runsaasti hyväkuntoisia,
vanhoja arvorakennuksia 1950-, 1960- ja 1970-luvuilla. Monien
rakennusten purkua vastaan nousi mittavia kansanliikkeitä, mutta
yleisellä mielipiteellä ei juurikaan ollut vaikutusta asioiden
kulkuun. Tätä ilmiötä alettiin valtakunnan laajuisesti kutsua Turun
taudiksi.
Rukoushuone rakennettiin Rouvasväen raamattuseuran käyttöön.
Seura oli muodostunut epävirallisesta piiristä viralliseksi
yhdistykseksi vuonna 1864 ja kahden vuoden päästä heillä siis oli
jo oma rukoushuoneensa. Sillä oli merkittävä asema kaupungin
hengellisen elämän keskuksena aikana ennen Mikaelin kirkkoa,
jolloin Tuomiokirkko oli kaupungin ainut kirkko.
D-arvon viimeinen puolikas tulee huonohkosta kepsikentästä.
Lähesty kohdetta Käsityöläiskadun suunnasta, niin olet aidan
oikealla puolella!
Nöyrä pitää olla kirkkomaalla. Siitä maastoarvo 2.