Kupittaan Savi Multi-Cache

Savenvalannalla Turussa ja erityisesti Nummenmäellä on pitkät perinteet. Kupittaan Savea edeltäneestä tiiliruukista on maininta jo vuodelta 1712. Kupittaan Savi katsoi tulleensa perustetuksi vuonna 1755 ja vietti vuonna 1955 200-vuotisjuhliaan.

Tehtaan pääartikkeleita 1900-luvulla olivat katto- ja muuritiilet sekä salaojaputket, mutta myös erilaiset astiat ja ruukut sekä klinkkerityyppiset julkisivutiilet kuuluivat sortimenttiin. 1930-luvulla tuotevalikoimaan tulivat talousastiat ja koriste-esineet. Hienokeramiikan kysyntä kasvoikin suuriin mittoihin ja Kupittaan Saven keramiikka on tänäkin päivänä antiikin keräilijöiden keskuudessa haluttua tavaraa, jota kerätään ja himoitaan. Kuuluisimpia "merkkituotteita" olivat Piispa Henrik sekä Matti ja Maija.

Savijuna matkalla kohti määränpäätänsä kohdassa, jossa Savikatu muuttuu Viinamäenkaduksi.

Pääraaka-aineensa, saven, saamisen turvaamiseksi tehtaalta rakennettiin kapearaiteinen rautatie ensin Aurajoen rantaan ja sittemmin Aurajoen yli Halisten pelloille. Aluksi junaa vetivät hevoset ja 1930-luvulta lähtien diesel-veturit, joita alettiin kutsua Savipässeiksi. Kuuvuoren sivuitse nykyisen ylioppilaskylän halki kulkeneelle rautatielle rakennettiin diesel-vetureiden myötä silta yli Aurajoen. Silta oli siinä määrin kevytrakenteinen, että joka kevät Halisten Ukkojen lähdettyä sitä piti enemmän tai vähemmän korjailla.

Savijunat liikennöivät vuoteen 1962, jolloin markkinatilanteen vuoksi Halisten punasaven kysyntä lakkasi ja sen korvasi Englannista sekä Saksasta tuotava valkosavi. Selvimmät harvoista savijunan jälkeensä jättämistä merkeistä ovat tänä päivänä betonipilari ja muutama puutolpan nysä Aurajoen rannassa sekä muuta ympäristöä alempi maan pinta Halisten ostoskeskuksen ja Aurajoen välimaastossa. Savijunan reittiin opastaa tarkemmin multikätkö Savijuna. Sen kulkusuunta on mukavasti päinvastainen tähän multiin nähden.

Savipässit, joita oli kaksi, kävivät sodan aikana näytillä itärintamallakin, mutta ne todettiin sotilaallisiin tarkoituksiin epäsopiviksi, joten ne palautettiin takaisin Turkuun jatkamaan omaa missiotaan.

Kun yhtiöllä meni lujaa, perustettiin Maariaan 1930-luvun lopulla tytäryhtiö Jäkärlän Savi (Kadonnut Maaria 1/?: Tiilitehdas). Paikan päälle perustettiin siis oma ruukki, mutta savea Jäkärlästä rahdattiin myös Kupittaalle. Parhaina aikoinaan, 1950-luvulla, Kupittaan Savi työllisti liki 600 henkeä.

Niin vain kuitenkin kävi, että rakennustekniikan kehittyessä tarvittiin yhä vähemmän muuri- sekä kattotiiliä ja salaojaputketkin alkoivat olla muovia. 1960-luvulla savituotteiden kysyntä väheni dramaattisesti sillä seurauksella, että vuonna 1969 Kupittaan Savi jätti konkurssihakemuksen.

Tehdasalue rappeutui paikoillaan aina 1990-luvulle, jolloin viimeisetkin Kupittaan Saven rippeet lopulta häivytettiin TYKSin laajennoksen alta. Tehtaan talous- ja koriste-esineet elävät kuitenkin omaa elämäänsä antiikkipiireissä. Googletuksella "Kupittaan Savi" saa vastauksena lukemattomia sivuja, joissa aiheena on tehtaan hienokeramiikka. Kupittaan Saven julkisivutiiliä taas on nähtävillä muunmuassa Helsingin postitalon, Turun rautatieaseman ja entisessä Sammon talon ulkoseinissä.

Kupittaan Saven tontin täyttää nykyään siis TYKSin laajennos, T-sairaala. Vain 1930-luvulta peräisin oleva sähköasema on tallella. Toki tonttinaapurina ollut, samaa raaka-ainetta käyttäneen, Suomen Porsliinitehtaan rakennus on säästetty. Sen nimi on nyttemmin Old Mill ja rakennuksessa toimii IT-alan yrityksiä.

Älä lähesty loppupurkkia kohtisuoraan edestä, vaan sivuitse takaa kiertäen!