Ida Aalbergin (1857-1915)
elämäntarina
on Suomen kulttuurihistorian tunnetuimpia
tuhkimotarinoita.
Ida Aalberg syntyi 4.12.1857 Leppäkosken kartanon rengin, Antti
Ahlbergin ja hänen vaimonsa Charlotta Lindroosin toiseksi
vanhimpana lapsena.
Ahlbergeille syntyi kaikkiaan seitsemän lasta, joista kaksi
kuoli nuorena. Antti Ahlberg oli 1850-luvun lopulla siirtynyt
kartanon töistä rakentamaan Helsinki - Hämeenlinna rautatietä. Idan
ollessa 5-vuotias, Ahlberg valittiin ratamestariksi ja perhe muutti
radan varrella sijaitsevaan taloon, joka toimii nykyisin Ida
Aalberg museona.
Köyhän ratamestarin tyttärestä Ida Emilia Ahlbergistä tuli 1872
perustetun Suomalaisen teatterin rakastetuin ja tunnetuin
näyttelijä.
Varhaisina lapsuusvuosinaan Ida oppi rakastamaan Janakkalan
Leppäkosken kaunista luontoa, mahtavia metsiä, lehtoja, laajoja
viljapeltoja ja kotimaiseman halki virtaavaa Puujokea. Syvä
kiintymys "synnyinseudun turpeeseen" säilyi hänessä koko hänen
elämänsä ajan. Jo lapsena hän oppi myös arkitöitä äidin apuna ja
häntä pidettiin esikuvallisen ahkerana ja tarmokkaana.
Antti ja Charlotta olivat vasta myöhään oppineet lukemaan ja
kirjoittamaan ja pitivät tärkeänä, että heidän neljä poikaansa
pääsivät kouluun Hämeenlinnan lyseoon, vaikka koulumaksut tuottivat
heille lähes ylivoimaisia vaikeuksia. Ida oli yhtä opinhaluinen
kuin veljensä ja osoittautui niin itsepäiseksi ja
voimakastahtoiseksi, ettei hellittänyt ennekuin hänellekin oli
löydetty koulupaikka. Siihen aikaanhan vain säätyläisperheiden
tytöillä oli mahdollisuus saada kouluopetusta. Ida pääsi ensin
kahdeksi vuodeksi ruotsinkieliseen pienten lasten kouluun, sitten
vuodeksi vasta perustettuun suomenkieliseen tyttökouluun ja lopuksi
sai opiskella parin vuoden ajan yksityisopettajien johdolla. Kun
Ida oli 15-vuotias, Janakkalassa joululomaansa viettävät
ylioppilaat pyysivät häntä esiintymään heidän kanssaan parissa
huvinäytelmässä, joiden tarkoituksena oli tarjota hauskaa ohjelmaa
Janakkalan väelle joululoman aikana. Esitykset onnistuivat yli
odotusten ja ehkä juuri tuosta kokemuksesta jäi Idan mieleen
ajatus, että hän voisi saada työtä vastaperustetussa suomalaisessa
teatterissa.
16-vuotiaana Ida lähti Helsinkiin pyrkimään teatteriin, johon
teatterin perustaja ja tohtori Kaarlo Bergbom hänet valitsi Idan
täytettyä juuri 17 vuotta. Ida osoittautui kohta monipuolisesti
lahjakkaaksi, ahkeraksi ja kunnianhimoiseksi ja kehittyi muutamassa
vuodessa teatterinsa suosituimmaksi näyttelijäksi. Opiskeluinto ei
vuosien kuluessa laantunut, vaan pikemminkin vahvistui.
Eino Leino
ihaili Ida Aalbergia ja oli nähnyt tämän yli kymmenessä roolissa
näyttämöllä sekä tavannut hänet monia kertoja.Eino Leino on antanut
elävän lähikuvan näyttelijättärestä:
"Pitkä, solakka vartalo, jäntevä kuin teräsjousi. Pään muoto
rohkea, profiili suomalaisesti sopusuhtainen. Suu enempi suuri kuin
pieni, leuka voimakkaasti eteenpäin tunkeva. Silmät kuin
sähkölamput, väriltään teräsharmaat, mutta näyttämöltä nähtynä
milloin siniset, milloin tummat, eri mielenliikutusten mukaan.
Tukka vaalea."
30-vuotiaana Ida solmi lakimies Lauri Kivekkään kanssa
avioliiton, joka päättyi Kivekkään kuolemaan 1893. Hänen toinen
puolisonsa oli Pietarissa asuva saksalais-venäläinen vapaaherra
Alexander Uexkull-Gyllenband, joka oli myös lakimies. Heillä oli
koti Helsingissä ja Pietarissa ja avioliitto kesti Ida Aalbergin
kuolemaan asti.
Taiteellinen työ jatkui Suomalaisessa teatterissa 1880-luvun
lopulta lähtien etupäässä vierailijana myös sen jälkeen, kun
teatteri muutti uuteen kotiinsa Helsingin Rautatientorin varrelle
ja sai uudeksi nimekseen Suomen Kansallisteatteri.
Idan vierailut Kansallisteatterissa olivat odotettuja suuria
tapahtumia Helsingissä. Hänet kiinnitettiin ohjaaja -näyttelijäksi
vanhaan teatteriinsa vuonna 1909, mutta yritys ei onnistunut.
Kansallisteatterin ja Ida Aalbergin välikirjasopimus purettiin
1911, mistä seurasi pitkäaikainen teatterisota lehdistössä.
Hänen 40-vuotistaiteilijajuhlansa tammikuussa 1911 muodostui
"loistavimmaksi juhlaksi", mitä koskaan Suomessa on vietetty. Ida
esitti Magdan pääosan näytelmässä Koti. Koko maa osallistui
juhlaan, johon lähetettiin useita satoja sähkösanomia, adresseja,
lahjoja ja kukkalähetyksiä. Ei varmaan missään suomalaisessa
juhlassa ole pidetty sellaista määrää kiitos- ja
ylistyspuheita.
Ida Aalberg kuoli Pietarissa tammikuun 17 päivänä 1915
keuhkokuumeeseen.Hänen ruumiinsa tuotiin surujunalla Suomeen ja
hänet haudattiin Helsingin Hietaniemen hautausmaalle.
Hautajaispäivänä 21 tammikuuta sanomalehdet ilmestyivät
surureunaisina . Muistokirjoituksissa puhuttiin maansurusta ja
todettiin, että "Suomen taiteen etevin henki, sen säihkyvin sydän
ja työintoisin edustaja" oli poistunut.
Ida Aalberg-museo Leppäkoskella on avoinna yleisölle vuonna 2010
9.6 - 8.8 keskiviikkoisin, torstaisin ja sunnuntaisin klo 11-17 ja
lauantaisin klo 11-15. Pääsymaksu aikuisilta 3 €, alle 18 v.
ilmaiseksi.Tilattu opastus/ryhmä 35 €. Museo on suljettu 26.6
ja 27.6.2010
Huomio!Älä tiputa purkkia "syvälle" takaisin
laittaessasi!