Blaise Caccalin isoisä Jacques Caccal (1830-1877) oli Oolannin sodassa kersanttina brittiläis-ranskalaisessa laivastossa. Hänen aluksensa oli purjehtimassa jossain Kökarin lähistöllä kohti Bomarsundia, kun rommipäissään ollut Jacques horjahti aluksen peräkannelta mereen. Jacquesin päästyä takaisin pinnalle oli laiva jo edennyt niin kauas, ettei hänelle jäänyt muuta mahdollisuutta pelastumiseen kuin rantaan uiminen. Pahaksi onneksi Kökarin rantakallioilla sattui majailemaan kasakkapartio, joka vangitsi Jacquesin heti tämän päästyä rannalle. Jacques kuljetettiin Turkuun kuulusteltavaksi, mutta hän onnistui pakenemaan heti seuraavana päivänä Aurajoen rannalla sijainneelta kasarmilta hyppäämällä jokeen ja uimalla yläjuoksun suuntaan Halistenkosken tienoille. Jaqcues asusteli muutaman vuoden ajan piilossa metsässä pistäytyen vain ajoittain varsinaissuomalaisen sivistyksen parissa, kunnes hän lopulta uskaltautui vähitellen asettua asumaan turkulaisen korkeakulttuurin vaikutuspiiriin. Pian hän avioituikin paikallisen neitokaisen kanssa, perusti perheen ja vietti lopun elämänsä viljellen perunaa Aurajoen hedelmällisillä rannoilla.
Jacquesin vanhin poika Pierre Caccal (1866 – 1930) jatkoi isänsä tavoin aluksi maanviljelijänä. Suomen veljessodan aikana hän osallistui aktiivisena jäsenenä Varsinais-Suomen Käpykaartin toimintaan. Sodan jälkeen Caccalin tila oli suurilta osin pakkolunastettu punavankileiriksi, joten Pierren oli perunanviljelyn lisäksi keksittävä uusia keinoja elantonsa ansaitsemiseksi. Kieltolain aikana pimeän viinan poltto, salakuljetus ja myynti takasikin rannikon asukille yllättävän tulolähteen. Pierre tunnettiin erityisesti omalaatuisista metsään piilotetuista pirtupiiloistaan. Pienimmillään jopa vajaan desin, suurimmillaan kookkaan ämpärillisen vetoiset viinakätköt kätkettiin useimmiten kivien alle tai puiden oksille ja ne merkittiin persoonalliseen tapaan tekstillä: ”Tämä ei ole roska vaan pirtukätkö”. Ymmärrettävästi suuri osa kätköistä tuhottiin moraalinvartijoiden ja poliisien toimesta, mutta ahkerana miehenä Pierre jatkoi toimintaansa kieltolain loppuun asti elättäen perheensä jokseenkin ongelmattomasti.
Pierren ainoa lapsi Blaise Caccal syntyi vuonna 1903. Blaise kiinnostui jo nuorena suuresti matematiikan ihmeistä, mihin suurelta osin lienee vaikuttanut naapurissa asunut eksentrikko Leo Viponassi. Blaise kuunteli usein kesäiltaisin naapuritilan Leo-sedän höpinöitä nuotiolla Aurajoen rannalla. Leokin taisi lapsettomana miehenä kiintyä Blaiseen kuin omaan poikaansa, koska kuolemansa jälkeen hän testamenttasi vähäisen maallisen omaisuutensa Blaiselle. Blaise ei tosin kauaa ehtinyt Leon jäämistöstä nauttia, ennen kuin Leon lukuisat velkojat iskivät kyntensä jäämistöihin. Blaise kuitenkin ehti saada haltuunsa Leon päiväkirjat ja tieteelliset muistiinpanot. Niitä hän lueskelikin suurella mielenkiinnolla siitä lähtien. Aikuistuttuaan Blaise kyllästyi Suomen poliittisesti epävakaaseen ilmapiiriin. Hän muutti 22-vuotiaana Uppsalaan, jossa hän kirjoittautui yliopistoon matematiikan opiskelijaksi. Valmistuttuaan erinomaisin arvosanoin Blaise muutti poliittisesti epävakaasta Euroopasta Yhdysvaltoihin, jossa hänet kutsuttiin Miskatonicin yliopiston soveltamiskelvottoman matematiikan apulaisprofessorin virkaan. Blaise Caccal eli peräti 99-vuotiaaksi. Hän kuoli pitkälle edenneeseen neurologiseen rappeutumasairauteen vuonna 2002 omituisissa olosuhteissa Jellystonen kansallispuistossa käsissään Tupperware-purkki ja jonkinlainen muistivihko.
Blaise Caccalin muistelmat on julkaistu Miskatonicin yliopiston julkaisusarjassa (löytyy ko. yliopiston kirjastosta heti Necronomiconin oikealta puolelta). Nuoruudestaan Blaise kertoo muistelmissaan muun muassa seuraavaa: ”Lueskelin jälleen kerran alkuillasta naapurin Leo-setävainajan muistiinpanoja. Jonkinlaisen omintakeisen lukujonosarjan lienee keksinyt hän, franskalaisen matikkaneron (turskakalaan tässä millään muodoin viittaamati, vaan numerologijaa tarkoittaen) Fibonaccin lukusarjasta inspiratsioonia saaden. Juolahtipa tuolloin mieleeni, että saattaisiko tuota sarjaa jatkaa myös nollapisteen nekatiiviselle puolelle, elikkäänst pakkaslukuihin asti edeten. Tuolloinhan sarjahan olisihan äärettömyyksiin eteneväinen. Mieleeni astui, voisisko olla mahdollista vain sarjan ensinmäiset tahikka jopa mielivaltaiset tunnetuilla paikoilla sijaitsevaiset jäsenet tietäen jollakin matemaanttisella kaavalla selvittää samointein lukusarjan ännäs elikkäänst n:s luku tahikka jäsen. Laskeskeskelinkinhan siispä noita lukusia alespäin teoreettisista lukusista n1 ja n2, kuten Leo-sedän sarjakehitelmä antaa luvan. Näyttäisihän tokihan siltä, että Fibonaccin lukusarjaa jollain oudolla tavalla hyödynnykseksi käyttämällä olsisihan mahdollisuus meillä tällaiseen saavutukseen. Ajatuksenjuoksenteluni katkaisi kuitenkin isäukkoseni, joka loihe lausumaan: ’Voihan Pirkale ynnä Santana soittakoon! Joko sinä Perikleen poika taas niitä pedon lukuja laskeskenteleikset! Herkeäthän heti moisesta turhuudesta! Tekisit jotakin hyödyllistä! Keitä vaikka viinaa!’ Niinpä raukesi minun silloinen toimintani lukuteorioitten parissa ja oli minun liityttävä mukaan isävainajaiseni seuraan pirtunkeitto- ynnä salakuljetuspuuhasteluihin. Eivätkäpähän nuo ideat enää tuolloisenlaisina ole enää jälkeenpäitten mieleeni asettuneet.”
Kätkön koordinaatit ovat
N60° 28.XXX E22° 19.YYY
jossa YYY = n1 ja XXX = n2, Viponassin sarjassa, jossa n6 = -1795 ja n11 = 20700.
Voit käyttää apunasi Fibonaccin lukusarjaa, jos keksit Blaisen idean, tai ehkä keksiä oman ratkaisutapasi.
Briefly in Engrish:
You may have already solved the mystery cache Viponassin Numerot? This time you need to use the same formula (also shown in the background image) in a little more advanced way to solve another mystery. You might also find the Fibonacci numbers helpful in this process.
The coordinates are
N60° 28.XXX E22° 19.YYY
where YYY = n1 and XXX = n2, in a Viponassi series, where n6 = -1795 and n11 = 20700.