"Selected as one of the top 50 Irish Pubs in Europe, Molly Malone's Irish Bar offers its customers, with the strength of two floors, three bars and a competent bar staff together a genuine and happy Irish atmosphere right in the heart of Helsinki. Molly's has also Irish live music every night."
SOURCE - (visit link)
""Molly Malone" (also known as "Cockles and Mussels" or "In Dublin's Fair City") is a popular song, set in Dublin, Ireland, which has become the unofficial anthem of Dublin.
The Molly Malone statue in Grafton Street was unveiled by then-Lord Mayor of Dublin, Alderman Ben Briscoe during the 1988 Dublin Millennium celebrations, declaring 13 June as Molly Malone Day. The statue was presented to the city by Jury's Hotel Group to mark the Millennium.
Since 18 July 2014, it has been relocated to Suffolk Street, in front of the Tourist Information Office, to make way for Luas track-laying work to be completed at the old location. Due to the increase in tourist foot traffic, and a common penchant for being "handsy", the statue has been groped often enough that the bronze hue has begun to wear off on the bosom.
The song tells the fictional tale of a fishmonger who plied her trade on the streets of Dublin, but who died young, of a fever. In the late 20th century a legend grew up that there was a historical Molly, who lived in the 17th century. She is typically represented as a hawker by day and part-time prostitute by night. In contrast she has also been portrayed as one of the few chaste female street-hawkers of her day. There is no evidence that the song is based on a real woman, of the 17th century or at any other time. The name "Molly" originated as a familiar version of the names Mary and Margaret. While many such "Molly" Malones were born in Dublin over the centuries, no evidence connects any of them to the events in the song. Nevertheless, in 1988 the Dublin Millennium Commission endorsed claims about a Mary Malone who died on 13 June 1699, and proclaimed 13 June to be "Molly Malone day".
The song is not recorded earlier than 1876, when it was published in Boston, Massachusetts. The song's placement in the section of the book entitled "Songs from English and German Universities" suggests a British origin It was also published by Francis Brothers and Day in London in 1884 as a work written and composed by James Yorkston, of Edinburgh, with music arranged by Edmund Forman. The London edition states that it was reprinted by permission of Kohler and Son of Edinburgh, implying that the first edition was in Scotland, though no copies of it have been located. According to Siobhán Marie Kilfeather the song is from the music hall style of the period, and while one cannot wholly dismiss the possibility that it is "based on an older folk song", "neither melody nor words bear any relationship to the Irish tradition of street ballads." She describes the story of the historical Molly as "nonsense". The song is in a familiar tragi-comic mode popular in this period, probably influenced by earlier songs with a similar theme, such as Percy Montrose's "My Darling Clementine", which was written in about 1880.
A copy of Apollo's Medley, dating to around 1790, published in Doncaster and rediscovered in 2010, contains a song referring to "Sweet Molly Malone" on its page 78 – this ends with the line "Och! I'll roar and I'll groan, My sweet Molly Malone, Till I'm bone of your bone, And asleep in your bed." Other than this name and the fact that she lives in Howth near Dublin, this song bears no other resemblance to the familiar Molly Malone. The song was later reprinted in a collection entitled The Shamrock: A Collection of Irish Songs (1831) and was published in The Edinburgh Literary Journal that year with the title "Molly Malone".
Several elements of the song Molly Malone appear in several earlier songs. In addition to the earlier "Molly Malone" song discussed above, a character named "Molly Malone" appears in at least two other songs. The song, "Widow Malone," published as early as 1809, refers to the title character alternately as "Molly Malone," "Mary Malone" and "sweet mistress Malone". An American song entitled "Meet Me Miss Molly Malone" was published as early as 1840. The song, "Pat Corney's Account of Himself", published as early as 1826, begins with "Now it's show me that city where the girls are so pretty" and ends with "Crying oysters, and cockles, and Mussels for sale." During the 1800s, the expression "Dublin's fair city" was used regularly with reference to Dublin, and the phrase, "alive, alive O", is known to have been shouted by street vendors selling oysters, mussels, fish and eels.
Lyrics
-
In Dublin's fair city,
-
Where the girls are so pretty,
-
I first set my eyes on sweet Molly Malone,
-
As she wheeled her wheel-barrow,
-
Through streets broad and narrow,
-
Crying, "Cockles and mussels, alive, alive, oh!"
-
"Alive, alive, oh,
-
Alive, alive, oh,"
-
Crying "Cockles and mussels, alive, alive, oh".
-
She was a fishmonger,
-
But sure 'twas no wonder,
-
For so were her father and mother before,
-
And they wheeled their barrows,
-
Through the streets broad and narrow,
-
Crying, "Cockles and mussels, alive, alive, oh!"
-
(chorus)
-
She died of a fever,
-
And no one could save her,
-
And that was the end of sweet Molly Malone.
-
But her ghost wheels her barrow,
-
Through streets broad and narrow,
-
Crying, "Cockles and mussels, alive, alive, oh!"
-
(chorus)x2"
SOURCE - (visit link)
Suomi -
"50 parhaan eurooppalaisen irkkupubin joukkoon valittu Molly Malone's Irish Bar tarjoaa asiakkailleen kahden kerroksen, kolmen baarin ja osaavan henkilökunnan voimin aitoa, iloista irkkumenoa aivan Helsingin ydinkeskustassa. Molly hellii vieraitaan myös irlantilaisella live-musiikilla viikon jokaisena päivänä."
LÄHDE - (visit link)
"" Molly Malone " on suosittu kappale, joka on Dublinissa Dublinissa epävirallinen hymni Dublinissa.
Myöhemmin Dublinin Millennium-juhliin Dublinin kaupunginjohtaja , Alderman Ben Briscoe paljasti Grafton Streetin Molly Malonen patsas, julistaen 13. kesäkuuta Molly Malone Day -päivänä. Jury's Hotel Group esitteli patsasta kaupunkiin Millennium-merkin.
Vuodesta 18.7.2014 se on siirretty Suffolk Streetille matkailutoimiston edustalle, jotta Luas - tienraivaustyöt saadaan valmiiksi vanhalla paikalla. Matkailijan jalan liikenteen lisääntymisen ja tavallisen "käsivartalon" vuoksi patsas on tainnut usein tarpeeksi, että pronssivalo on alkanut kulua keernasta.
Kappale kertoo kuolemanjälkeisestä kalamyymälästä, joka käski kauppaa Dublinin kaduilla, mutta joka kuoli nuorena, kuumetta. 1900-luvun lopulla legenda kasvoi, että 1700-luvulla asui historiallinen Molly. Häntä tyypillisesti edustavat hawkerina päivällä ja osa-aikainen prostituoitu yöllä. Sen sijaan hän on myös kuvattu yhdeksi harvoista kauniista naisen katukauppias hänen päivä. Ei ole todisteita siitä, että laulu perustuu todelliseen naiseen, 1700-luvulta tai muulloin. Nimi " Molly " on peräisin tuttu versio nimiä Mary ja Margaret . Vaikka monet tällaiset "Molly" Malones syntyivät Dublinissa vuosisatojen aikana, mitään todisteita ei liitä yhtään niistä kappaleen tapahtumiin. Kuitenkin vuonna 1988 Dublin Millennium -komissio hyväksyi 13. kesäkuuta 1699 kuolleen Mary Malone -vaatimuksen ja julisti 13. kesäkuuta olevan "Molly Malone-päivä".
Laulua ei ole tallennettu aikaisemmin kuin 1876, kun se julkaistiin Bostonissa Massachusettsissa. Laulun sijoittelu kirjan "Laulut englantilaisista ja saksalaisista yliopistoista" -osiossa viittaa brittiläiseen alkuperään. Sitä julkaistiin myös Francis Brothers ja Day in London vuonna 1884 teokseksi, jonka on kirjoittanut James Yorkston, Edinburgh, ja Edmund Formanin järjestämä musiikki. Lontoon painos kertoo, että se julkaistiin uudelleen Kohlerin ja Son of Edinburghin luvalla, mikä tarkoitti, että ensimmäinen painos oli Skotlannissa, vaikka sen kopioita ei olekaan löydetty. Siobhán Marie Kilfeatherin mukaan kappale on kauden musiikkisalistasta , ja vaikka ei voida täysin hylätä sitä mahdollisuutta, että se perustuu "vanhempiin kansanlauluksi", "ei melodia eikä sanoja synny mitään suhdetta Irlannin perinteitä kadun balladeja. " Hän kuvailee historiaa Mollyä "hölynpölyltä". Laulu on tuttu tragi-koominen tila, joka on suosittu tänä aikana, luultavasti vaikuttanut aikaisempia kappaleita, joilla on samanlainen teema, kuten Percy Montrose " My Darling Clementine ", joka on kirjoitettu noin 1880.
Apollo n Medley , vuodelta noin 1790, julkaistu Doncasterissa ja paljastui vuonna 2010, sisältää kappaleen "Sweet Molly Malone" sivulla 78 - tämä päättyy rivillä "Och! huudahtaa, minun suloinen Molly Malone, kunnes olen luun luun ja nukkunut sängyssäsi. " Muu kuin tämä nimi ja se, että hän asuu lähellä Howthia lähellä Dublinia, tämä laulu ei muistuta tuttua Molly Malonea . Laulu julkaistiin myöhemmin julkaisussa The Shamrock: Irlantilaisten laulujen kokoelma (1831) ja julkaistiin tänä vuonna Edinburghin kirjallisessa lehdessä otsikolla "Molly Malone".
Molly Malone -elokuvan elementtejä esiintyy useissa aiemmissa kappaleissa. Edellä mainitun "Molly Malone" -kappaleen lisäksi esiintyy ainakin kahdella muulla kappaleella nimeltä nimeltä "Molly Malone". Laulu "Widow Malone", joka on julkaistu jo vuonna 1809, viittaa otsikkoluokkaan vuorotellen "Molly Malone", "Mary Malone" ja "sweet loveress Malone". Amerikkalainen kappale "Meet Me Miss Molly Malone" julkaistiin jo 1840. Laulun "Pat Corney's Account of Himself", julkaistu jo 1826, alkaa "Nyt se näyttää minulle se kaupunki, jossa tytöt ovat niin kauniita "ja päättyy" Säilyttävät ostereita, kakkuja ja simpukoita myytäväksi. " 1800-luvulla Dublinin oikeudenmukaista kaupunkia käytettiin säännöllisesti Dublinin yhteydessä, ja ostereita, simpukoita, kaloja ja ankeriaita myyvät katutyöntekijät tiedetään, että "elossa, elossa O" ."
-
-
LÄHDE - (visit link) [en, huonosti käännetty google]