Memorial bench dedicated to Georg Gimpl, Doctor of Philosophy and university lecturer in Kaisaniemi Botanic Garden, Helsinki. It is located in the northwest corner of the garden adjacent to the small rock facade north of the Ikkala Building.
The inscription reads:
In memoriam
GEORG GIMPL
1949 - 2014"Georg Gimpl, Doctor of Philosophy and university lecturer, was born on May 26, 1949 in Abtenau, Austria. After primary school, he studied at the private gymnasium Erzbischöfliches Privatgymnasium Borromäum in Salzburg and completed his matriculation examination at the prestigious upper-secondary school Akademisches Gymnasium Salzburg. He completed his Master’s degree in 1975 at the University of Salzburg, majoring in German philology and minoring in philosophy, psychology and pedagogy. This was followed in 1980 by a PhD in German philology and psychology. His dissertation on the principal work of Ludwig Wittgenstein’s early career was titled Form als Dementi. Text- und Strukturanalyse des ‘Tractatus logico-philsophicus’.
Georg Gimpl’s entire academic career was spent at the University of Helsinki. From 1975 he worked as lecturer in German language and Austrian literature at the Department of German, and later in German philology at the Department of Modern Languages. Since 2004 his official title was University Lecturer. Between 1993 and 1995 he was acting associate professor of German philology. In July 1991 he was appointed docent in the history of science and ideas at the University of Oulu.
As a university lecturer, one of Georg Gimpl’s particular responsibilities was the teaching of literary science, where he played a central role. In December 1989, the student organisation Umlaut awarded him an unofficial certificate of honour which read “the most courageous person of the year, lecturer Georg Gimpl.” Austrian and German literature were particularly close to Gimpl’s heart. His study programme also included language courses and lecture courses on Austria.
In addition to German literature, Gimpl’s research interests included the history of philosophy, particularly in its Austrian form. Gimpl later returned to the topic of his doctoral dissertation, Ludwig Wittgenstein. He studied, among other things, the thinking and influence of Eduard Winter, Franz Brentano and Bernhard Bolzano. Gimpl was also interested in the relationship between Wilhelm Bolin and Friedrich Jodl, on which he published his own study. He also wrote on Berta Fanta’s literary salon in Prague. The history of German language culture in Bohemia (including Jewish) was a source of great fascination for Gimpl. In his last years he directed all his efforts towards establishing the virtual museum of his hometown of Russbach.
Georg Gimpl deftly employed rhetoric in his writing, both on the history of German philology and on higher education policy. His pointed, polemic style did not always receive unreserved acceptance. Thanks to the brilliance of his dialectic reasoning and the unwavering consistency of his arguments, he was, however, able to cultivate a reputation both among his colleagues and in international circles as a razor-sharp thinker. He was anything but blindly devoted to authority. Gimpl had an enormous pool of knowledge on the history of philosophy, literature and society: because of his profound learnedness he was a popular conversationalist, lecturer and book critic as well as a respected academic.
As a teacher, Georg Gimpl set high standards both for himself and his students. He was passionate about inspiring an interest in literature in gifted students. Students treasured his teaching, with many considering it a truly eye-opening experience. As a university teacher, Gimpl patiently and consistently helped his students achieve the highest possible standard in their theses. Students could always rely on his aid and expert advice.
The respect Gimpl had for his students was reflected in the painstaking meticulousness that characterised his relationship with academic teaching. He was a regular attendant of various events organised by student associations. At these gatherings he was known as a joyful, positive and broad-minded person, a view that was shared by those who knew him best.
Gimpl had wide social networks both in Helsinki, where he resided, and within international research communities. His circle of friends included interesting people from a variety of backgrounds. An important characteristic of Georg Gimpl was solidarity: he was compassionate towards those who were less fortunate, and he championed the rights of the weak. Pomposity and showing-off were concepts completely alien to him.
Georg Gimpl’s friends sponsored a memorial bench in the Kaisaniemi Botanic Garden in his honour. Gimpl was an admirer of the garden and had a habit of grading exams there in springtime. The bench was unveiled on May 26, Georg’s birthday, in the presence of his friends and family."
SOURCE - (
visit link)
Suomi -
"Filosofian tohtori, yliopistonlehtori Georg Gimpl syntyi 26. toukokuuta 1949 Abtenaussa, Itävallassa. Kansakoulun jälkeen hän opiskeli yksityislukiossa ’Erzbischöfliches Privatgymnasium Borromäum’ Salzburgissa ja suoritti vuonna 1968 ylioppilastutkinnon arvostetussa ’Akademisches Gymnasium Salzburg’ -lukiossa. Gimpl aloitti samana vuonna opinnot Salzburgin Paris Lodron -yliopistossa.
Hän valmistui maisteriksi kesäkuussa 1975 pääaineenaan saksalainen filologia ja sivuaineina filosofia, psykologia ja pedagogiikka. Tohtorintutkinnon Gimpl suoritti Salzburgissa vuonna 1980 germaanisessa filologiassa ja psykologiassa. Ludwig Wittgensteinin varhaista pääteosta käsittelevän väitöskirjan nimike oli ”Form als Dementi. Text- und Strukturanalyse des ’Tractatus logico-philsophicus’”.
Georg Gimpl teki koko akateemisen uransa Helsingin yliopistossa. Hän toimi vuodesta 1975 saksan kielen ja itävaltalaisen kirjallisuuden lehtorina saksalaisessa laitoksessa ja sittemmin germaanisen filologian oppiaineessa nykykielten laitoksessa. Vuodesta 2004 hänen virkanimikkeenään oli yliopistonlehtori. Vuosien 1993–1995 aikana 1995 Gimpl työskenteli germaanisen filologian vt. apulaisprofessorina. Heinäkuussa 1991 hänet nimitettiin Oulun yliopiston aate- ja oppihistorian dosentiksi.
Yliopistonlehtori Gimpl vastasi erityisesti oppiaineen kirjallisuustieteellisestä opetuksesta, jossa hänellä oli keskeinen rooli. Joulukuussa 1989 opiskelijoiden ainejärjestö Umlaut ry. myönsi hänelle epävirallisen kunniakirjan, jonka tekstissä luki: ”Vuoden rohkeimmaksi nimitetty lehtori Georg Gimpl”. Itävaltalainen ja saksankielinen kirjallisuus olivat erityisen lähellä Gimplin sydäntä. Hänen opetusohjelmaansa kuuluivat myös kieliharjoituskurssit ja Itävallan maantuntemuksen luentokurssit.
Filosofian historia, erityisesti itävaltalaisessa muodossa, lukeutui saksankielisen kirjallisuuden ohella Gimplin tutkimusintresseihin. Gimpl palasi myöhemmin myös väitöskirjansa aiheeseen, Ludwig Wittgensteiniin. Hän tutki muun muassa Eduard Winterin, Franz Brentanon ja Bernhard Bolzanon ajattelua ja vaikutusta. Gimpl oli kiinnostunut myös Wilhelm Bolinin ja Friedrich Jodlin välisestä suhteesta, josta hän julkaisi oman tutkimuksensa samoin kuin Prahassa toimineesta Berta Fantan kirjallisesta salongista.
Böömin saksankielisen – mukaan lukien juutalaisen – kulttuurin historia kiehtoi Gimpliä erityisesti. Viimeisinä vuosinaan hän suuntasi kaiken tarmonsa kotikylänsä Russbachin virtuaalisen museon perustamiseen.
Georg Gimpl käytti taidokasta retoriikkaa niin germaanisen filologian oppiaineen historiaa käsittelevissä teksteissään kuin korkeakoulupoliittisissa kirjoituksissaankin. Hänen kärjekäs, poleeminen tyylinsä ei aina saanut osakseen kaikkien varauksetonta hyväksyntää. Dialektisen tarkastelutapansa loistokkuuden ja argumentaationsa lahjomattoman johdonmukaisuuden ansiosta hänen onnistui kuitenkin luoda itselleen sekä työyhteisössään että kansainvälisissä piireissä veitsenterävän ajattelijan maine.
Hän oli kaikkea muuta kuin auktoriteettiuskoinen. Gimplin tietämys filosofian historiasta sekä kirjallisuudesta ja yhteiskunnasta oli valtava: syvällisen oppineisuutensa ansiosta hän oli suosittu keskustelukumppani, esitelmöitsijä, kirja-arvostelujen kirjoittaja ja arvostettu tiedemies.
Myös opetuksessa Georg Gimpl asetti korkeat vaatimukset sekä itselleen että opiskelijoilleen. Lahjakkaiden opiskelijoiden innostaminen kirjallisuuden pariin oli hänelle sydämen asia. Opiskelijat kokivat hänen opetuksensa todellisena rikkautena, moni jopa horisonttia laajentavana kokemuksena. Korkeakouluopettajana Gimpl auttoi ohjaamiaan opiskelijoita kärsivällisesti ja johdonmukaisesti saavuttamaan opinnäytetöissään mahdollisimman korkean tason. Opiskelijat saattoivat aina luottaa hänen apuunsa ja asiantunteviin neuvoihinsa.
Gimplin opiskelijoita kohtaan tuntema kunnioitus näkyi etenkin huolellisuudessa ja perusteellisuudessa, jolla hän suhtautui akateemiseen opetukseensa. Hän osallistui säännöllisesti erilaisiin opiskelijoiden ainejärjestön järjestämiin tapahtumiin ja tilaisuuksiin. Näissä yhteyksissä hänet koettiin iloisena, elämänmyönteisenä ja suurpiirteisenä ihmisenä, jollaisena myös hänen ystävänsä hänet tunsivat.
Gimplillä oli laajat sosiaaliset verkostot sekä asuinpaikassaan Helsingissä että kansainvälisessä tutkijayhteisössä. Hänen ystäväpiiriinsä kuului kiinnostavia henkilöitä varsin erilaisista taustoista. Ihmisenä Gimpl oli hyvin solidaarinen: hän tunsi myötätuntoa sosiaalisesti vähäosaisia kohtaan ja ajoi heikkojen oikeuksia. Tärkeily tai pätemisen tarve olivat hänelle täysin vieraita luonteenpiirteitä."
LÄHDE - (
visit link)
"Georg Gimplin muistopenkki
Tiistaina 26.5. paljastettiin germaanisen filologian yliopistonlehtori Georg Gimpl in (1949–2014) muistopenkki Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tilaisuuteen oli saapunut noin 25 Gimplin ystävää, kollegaa ja omaista. Georg Gimplin akateeminen opettajan ura Helsingin yliopistossa kesti lähes 40 vuotta. Hän oli kasvitieteellisen puutarhan ihailija, ja hänellä oli tapana keväisin tulla puutarhaan korjaamaan tenttipapereita. Gimplin kollegat ja ystävät päättivät lahjoittaa hänen muistolleen omistetun penkin sijoitettavaksi Kaisaniemen puutarhaan. Lahjoitus hoidettiin Kasvitieteellisen puutarhan ystävät -yhdistyksen kautta.
Valurautajalkainen puupenkki sijaitsee puutarhan luoteiskulmassa Ikkala-rakennuksen pohjoispuolella olevan pienen kalliopaljastuman ja evakossa olevan kotkapatsaan vieressä. Penkki on käytännössä valmistettu käsityönä; valmistaja on turkulainen Merrus Oy ja mallin nimi on Mathildedal. Kaisaniemessä on käytössä neljää erilaista penkkimallia, mutta jatkossa alueelle hankitaan vain Mathildedal-penkkejä.
Gimplin muistopenkki on ensimmäinen muistopenkki Kaisaniemen puutarhassa. Kumpulan puutarhassa Yläkartanon seinustalla on Kasvitieteellisen puutarhan ystäväyhdistyksen vuonna 2012 lahjoittama muistopenkki. Ulkomailla muistopenkkejä on monissa kasvitieteellisissä puutarhoissa. — Pertti Uoti"
LÄHDE - (
visit link)