Ritari Lövingin riitaisa perintö Traditional Geocache

Orimattilan kaupungin Terriniemen kylässä Mallusjärven Vähäjoessa, vanhan sillan ja Pukkilantien uuden sillan välissä, sijaitsee Hakoisten pato. Hakoisten pato on vanha pato josta ensimmäiset maininnat on jo 1600 –luvulta. Padon historia on ollut riitaisa, mutta nykypäivänä asukkaat ja maanomistajat ovat yksimielisiä siitä, että tilanteen ja veden laadun on parannuttava sekä veden korkeuden vaihtelu on saatava maltilliseksi. Mallusjärvi, jota Hakoisten pato säätelee, sijaitsee valtakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella.

Padosta ja veden korkeudesta on ollut kränää ja erimielisyyttä varmaankin aina. Ensimmäinen valituspäätös löytyy 1700 –luvun lopulta jolloin Mallusjoen, Sammaliston , Karkkulan ja Kyrön yksityistalojen asukkaat sekä luutnantti Johan Henrik Lang valittivat majuri ja ritari Henrik Lövingin omistamasta Hakoisten Myllystä. Majuri Löving oli omavaltaisesti rakennuttanut padon uudelleen ilman asianmukaisia tarkastuksia. Toimenpiteistä johtuen vesi nousi lähialueen pelloille ja niityille.

14.12.1832 senaatti teki päätöksen jonka mukaan pato oli rakennettava uudelleen. Padon rakennustyöt toteutettiin vuosina 1835 -1836, mutta joitakin vuosia myöhemmin se rakennettiin jälleen uudelleen ja jälleen ilman lupaa. Tällöin se siirrettiin alkuperäiseltä paikaltaan kosken vastarannalle laiminlyöden patoamisehdot.

Kolmas päätös on 1930 –luvulta. 1935 toimitettiin maaherran määräyksestä katselmus. Katselmuksen yhteydessä laaadittiin laskelma patoamiskorkeudesta. 1938 Uudenmaan lääninhallitus päätti että silloinen omistaja velvoitetaan suurentamaan tulva-aukkoa jota annetut raja-arvot täyttyisivät. Turun hovioikeus vahvisti lääninhallituksen päätöksen 2.2.1939.

Neljänteen käsittelyyn jouduttiin 1976 luonnonvoimien vuoksi. Osoittautui, että raja-arvoissa ei oltu koskaan pysytty oikukkaan Porvonjoen takia. Tulviessaan Porvoojoki nimittäin muutti virtaussuuntansa järvelle päin. Vesipiiri totesi, että patolankut tulisi varustaa lukolla ja padon hoito oli järjestettävä.

Nykyisellään säännöstely edellyttää ihmistä, joka vastaa lankkujen nostosta ja palauttamisesta oikea-aikaisesti. Valvonnasta huolimatta padon osalta on ilmennyt myös omatoimista sääntelyä, lankkuja ovat siirrelleet sellaiset joilla ei ole ollut työhön lupaa.

Veden pintaa mitataan nykyisin asteikolla, joka sijaitsee Mallusjärven Isokallion lähettyvillä. Mainitun asteikon lisäksi Mallusjärven pohjoispäässä on kolme kiven rypäs, jota pidetään yhtenä epävirallisena veden korkeuden mittarina. Sallittuna vedenkorkeutena pidetään tilannetta, jossa kaikki kivet ovat näkyvissä

Näistä ongelmista johtuen vuosina 2006 – 2009 pyritään pato muuttamaan pohjapadoksi, joka sääntelee veden pintaa ihmisten toiminnasta riippumatta. Pato rakennetaan vesioikeuden päätöksen myötä …

Kätkön läheisyydessä voit tutustua korkeusmittarin kulloisiin epävirallisiin lukuihin