Lost souls prison Traditional Geocache

Täällä oli aikanaan Adolfin kotitalo.
Paikasta on jäljellä maakellari ja talon kivijalka. Koordinaatit tuovat kellarin suuaukolle ja purkki löytyy sisältä.

Agatha Olgath oli siis Adolfin vaimo, joka kuoli pari vuotta Adolfin mystisen kuoleman jälkeen. Agatha eli Wolfgangin kanssa Adolfin heille ostamassaan talossa, josta on siis enää rauniot ja maakellari jäljellä.

Agatha oli ammatiltaan ompelija, joten suurtakaan tulevaisuuden uraa hänellä ei ollut, eikä olisikaan voinut olla. Mies maailmalla historian perässä ja poika koitti metsurin hommillaan tuoda leipää taloon.Agatha ompelijana koitti lähitalojen perheen lapsosten ja äitien mekkoja ja vaatteita ommella ja teki hän myöskin toiveiden mukaan uusia kolttuja eri tilaisuuksia ja arkikäyttöä varten isommille sekä pienemmille. Aina ei kuitenkaan metsurille hommia riittänyt ja Agathallakaan ei aina ollut ompelutilauksia kuin juuri ennen talven tuloa ja kevään auringon alkaessa lämmittää taivaalta ja sulatellessa lumia. Agathan oli siis pakko ollut kehittää toinen askare, mistä saisi puuttuvan rahamäärän, joka turvaisi talven elinkeinon jättämän aukon. Agatha oli kuullut, että on olemassa uutukainen kasvi, joka oli heidän maassaan ollut ankarasti kiellettyä. Sen nimi oli arganköynnös, joka sisälsi inirva-nimistä nestettä. Inirva oli huumaavaa ainetta, joka oli tullut alamaailman suosioon ja sitä myymällä he olivat saaneet paljon rahaa pienessä ajassa. Agatha oli kiinnostunut kuriirin pestistä, johon monet lähitalon rouvat olivat myösin halukkaita. Ohjeena oli että heidän piti kellon 24 lyödessä hakea Mustan Ohdan puiston vanhan tammen juurelta pieni, kangaspussi joka sisälsi argankäynnöstä. Päivisin kuriirin homma ei olisi ollut mahdollista, koska mustaan kaapuun pukeutuneena se olisi herättänyt liikaa epäilyksiä. Heidän piti pukeutua mustaan kaapuun, värjätä kasvonsa myöskin mustaksi ja kätensä, jottei heistä näkyisi mitään paljastavaa.Tämä oli heidän omaksi turvakseen matkatessaan Mustan Ohdan puistolta Kalmanlaaksoon, jonne pussit piti jättää silinterihattuiselle miehelle Akilkannon kujalle. Agatha saikin sievoisen summan kerättyä kahden talven ajan vaikka kiinnijääminen oli ollut useamman kerran enemmän kuin lähellä. Vain hyvät vaistot olivat pelastaneet hänet sotilaiden kynsistä.

Eräänä yönä Agatha lähtikin taas hakemaan pussia Mustan Ohdan puistosta. Mutta Wolfgang oli kahden edellisillan ajan huomannut äitin pedin olevan siististi pedattu hänen ollessaan levoton näinä öinä. Wolfgang olisi halunnut äitiltä apua unettomuuteensa mutta äiti ei ollutkaan sängyssä. Niimpä Wolfgang oli lähtenyt seuraamaan äitiään ja äidin ottaessa pussin ja kääntyessä hän kuuli rasahduksen. Hän lähti juoksemaan pois metsästä ja huomasi että jokin juoksi hänen perässään. Pian käsi olikin saanut otteen hänen olkapäästään. Se oli Wolfgang. Agatha valahti kalpeaksi sanomatta sanaakaan. Wolfgang vaati saada tietää miksi äiti oli yöllä tähän aikaan ulkona mustaksi värjättynä ja pukeutuneena. Agatha koitti sopertaa kadottaneensa jotain ja ja ...mutta Wolfgang ei uskonut vaan vaati saada selitystä. Hän riuhtaisi pussin äitinsä kädestä ja katsoi pussin sisään. Hän katkasi yhden köynnöistä ja köynnöksen sisältä nestettä alkoi valua. Agatha kielsi häntä maistamasta nestettä koska se on vaarall.. mutta Wolfgang ei kuunnellut. Hän maistoi nestettä ja siinä samassa hänellä silmät pyörähtivät päässä, iho muuttui punaiseksi ja hän oli kuin toinen ihminen, tai ei ihminen, pikemminkin riivattu. Hän oli juonut koko nestemäärän köynnöksestä. Agatha pelästyi pahanpäiväisesti ja lähti juoksemaan taloa kohti. Wolfgang saavutti ja saavutti häntä kunnes Agatha kompastui ison tammen juureen ja löi päänsä kiveen. Wolfgang kantoi äitinsä talon sisälle ja sytytti talon palamaan huutaen "paha henki pahan viepi, pelastusta ei enää ole!". Palavan talon näki lähitalon naapurit ja myöskin Wolfgangin talon edessä pahansuopaisesti nauraneena. Wolfgang pidätettiin ja häntä syytettiin äitinsä murhasta. Hänet tuomittiin täyttä ymmärrystä vailla Oldavilthen mielisairaalaan loppuelämäkseen.

Miten Wolfgangin kävi, se selviää tulevaisuudessa.