Leo Waris, tuo vähän yksinkertainen, lain kahta puolta kulkeva, mutta hyväntahtoinen nuorukainen oli taas ajautumassa vaikeuksiin.
Leo oli tullut niin sanotusti kylille kuluttamaan aikaansa ja katselemaan, josko jostain saisi vähän helpotusta jo pitkään jatkuneeseen taloudelliseen ahdinkoon. Löytyisikö jostain edes roponen maasta, puoliksi syöty omena tai kävisikö tuuri ja voisiko olla helpot massit tiedossa? Näitä ajatellessaan hän kulki kirkon ohitse katsoen kellosta ajan (A) ja patikoi ylväänä seisovan patsaan editse kiinnittämättä sen enempää huomiota sulkahattuiseen herraan [bogus].
Suunta ja päivän tavoite oli nyt selvä! Oli näet toripäivä ja sinne hän suuntasi Åbo Akademin talon edestä, jossa Leo kääntyi katsomaan parvekkeen katossa näkyviä ruusuja, laski ne hiljaa mielessään (B) ihaillen samalla käsityötaitoa [reittipiste 1].
Saavuttuaan Suurtorille hän näki jo miten se oli täynnä toinen toistaan rikkaampia ja koreampia tilallisia, silmäätekeviä ja muita herra isoherroja ympäri maakuntaa, jotka olivat tulleet nauttimaan lukuisten myyjien notkuvien pöytien runsaasta tarjonnasta. Leo katseli tuota tarjontaa ja törsäilyä ja mietti, miksi hänellä ei ole kuin reikä taskussa ja nälkä jo kolmatta viikkoa. Nojatessaan seinään hän huomasi nuoren naisen astuvan ovesta ulos – hän oli selvästi muuttopuuhissa. Leo aprikoi mielessään, että eipä tuo nainen täällä lopulta pitkään asunut (C) [reittipiste 2].
Leo oli jatkanut kulkuaan varoen vähän etäämpänä suurimmasta hulinasta, mutta tarkkaillen josko jostain edes yksi taaleri olisi jalkoihin pyörähtänyt. Yhtäkkiä hän oli tuntenut kuinka kylmähiki nousi otsalle – Leo oli vahingossa ajautunut liian tutuksi tuleen talon porttikäytävään ja näki tuon tuomioistuimen merkin ja siinä (D) kuppia [reittipiste 3]. …nyt oli tullut tarve päästä äkkiä keskemmälle toria!
Siinä samassa hän huomasi edessään olevalta, riikinkukkoa muistuttavalta, mieheltä kurkkaavan helman pielestä ison massipussin. …tilaisuus teki jälleen kerran Leosta varkaan! Hän ei voinut vastustaa kiusausta eikä sen enempää jäänyt katsomaan kenestä tässä mahtoi olla kysymys.
Leo juoksi nopeasti syrjemmälle lapsuuden koulunsa portille, kyllä hänkin oli hetken kouluja käynyt, mutta oli tullut erotetuksi liiallisten kolttosten ja äänekkään kuorsauksen takia. Seinässä hän kuitenkin huomasi tutun nimen, Henrik Reinhold Bäck, joko hänkin oli eläköitynyt? Olihan hän ihan kiitettävän ajan (E) kuitenkin koulun rehtorina toiminut [reittipiste 4].
Markkinaväki oli alkanut käydä levottomaksi ja Leo totesi viisaammaksi vaihtaa paikkaa! Nyt oli massia ja tuosta vielä tirisevä potka mukaan, oli Leo komentanut itseään ja juossut istuvan herrasmiehen patsaan ohi. Voi kuinka minäkin saisin elää yhtä pitkään kuin hän, Leo ajatteli laskiessaan vuosiluvut yhteen (F) [reittipiste 5].
Juuri kun hän oli saanut massipussin näppärästi omakseen ja oli päättäväisesti siirtymässä Aurajoen toiselle puolelle, kuului huuto: ”TUOLLA SE MENEE, MINÄ NÄIN!”. Leo ei katsonut taakseen, vaan painoi mieleen sillalla olevan vuosiluvun (G) [reittipiste 6] ja lähti juoksujalkaa kohti Aninkaistenmäkeä.
[loppupurkki]
N = 60 2n.nnn, jossa n.nnn = Bogus(pohjoinen) + (F-G-BCD)
E = 022 16.eee, jossa eee = Bogus(itäinen) + (E)
Pitkä juoksu ja ohiajaneiden hevoskärryjen pöly olivat saaneet Leon suun kuivaksi. Se oli kuiva kuin tamperelaisen Aamulehden jutut. Onnekseen viereinen ravitsemusliike oli auki ja hän päätti pikaisesti käydä hakemassa kostuketta kurkkuunsa. Aikaa ei tosin ollut paljoa hukattavaksi, ihan kuin mölyävä ihmisjoukkion ääni olisi jo kantautunut korviin. Siinä samassa Leo teki nopean päätöksen, oli juoksukaljojen aika – tuoppi pöydästä ja juosten eteenpäin.
Näin alkaa Leo Wariksen seikkailu Varsinais-Suomen maisemissa ja voit lähteä mukaan seuraamaan hänen jälkiään, sekä ratkomaan matkalla eteen tulleita mysteereitä Aurajoen maisematiellä, AMT222 – kätkösarjassa. (Matkan varrelta löydät myös vihjeitä, joille on käyttöä myöhemmässä vaiheessa.)
…niin ja se (A) - voit kirjoittaa sen logatessasasi kätköä 😊