Koko yön valvovat tomuiset miehet
Syysyössä kun äänet kuuluvat
kauas, puhkovat
huokoisen pimeän. . . ilmassa
on tuhkaa, taivaalla hareat tulet,
elosalamat.
Koko yön valvovat tomuiset
miehet, koko yön kuivaamolla
työssä: seinillä
huojahtelevat pulleitten säkkien
varjot: ne
mätkähtävät täysiin kuormiin,
ruumenet ratisevat
työkenkien anturoissa;
koko yön työssä tomuiset miehet, välillä
maistavat lekkeristä
savuista viinaa, ja heidän
huudahduksensa puhkovat yötä,
huokoista, pimeää.
Mutta näin kävi:
äkkiä sähkölamput alkoivat lepattaa,
kävi viileä suhu läpi tunkkaisen
huoneen: siilon takaa ilmestyi
nälkävuosina kuolleen haamu, katosi . . .
Niin kerrotaan, ja kertojan holkissa
tupakka vapisee vieläkin.
Pajan mustissa ikkunoissa kipinöitä.
häilähteleviä liekkejä, sillä näin kävi:
hevonen pillastui, kaatoi kuorman, katkennutta
akselia hitsataan.
Sillä näin kävi:
maa tuli karsaaksi, nokkoset mustuivat
pientareilla, ja oksista
riivittiin kitkerät omenat, syötettiin
sioille. Niin kerrotaan, ja kertojan holkissa
tupakka vapisee vieläkin.
- Arto Melleri
Mysteeritehtävä
KENEN KIRJOITTAMA RUNO?
