Reunahuomautuksia vanhaan unikirjaan
Kynttilät palavat loppuun, jäljelle jää
suitseva karsta kirkkaassa steariinilammikossa,
ja makea haju kuin hautajaiset
jatkuisivat yhä.
Valon kuoltuakin varjo
jää seinälle, muistuttaa minua.
Tähän asti olen kirjoittanut
reunahuomautuksia vanhaan unikirjaan
- se on vintillä pärekorissa
pienois- Eiffeltornin, murtuneiden
valokuvalyvyjen ja Ollin oppivuosien alla -
nyt kuuntelen kun sade puhuu pärekatolla,
puhuu sylttyyn astuttujen villasukkien
hiljaisuus:
kaikki mikä on lahoa on totta,
toteutunutta, siksi kaunista,
ja unet joita kukaan ei milloinkaan uneksinut
toteutuvat, aina, ja tässä, luulisin,
on ennustamisen koko vaikeus.
Kynttilät palavat loppuun, karsta
lakkaa suitsemasta: varjo seinällä yhä, uupumatta,
minä haihdun tuolista savuna ilmaan,
varjo, varjoni jää
- Arto Melleri
HUOM!!! KÄTKÖSSÄ OLEVA LEIMASIN ON LODJAAJIA VARTEN, SE EI OLE VAIHTOTAVARA