Helium
Kesäyö.
Heinä niitetty: pellot
kasvavat usvaa. Kuutamo läpivalaistua
Luuta, luusta veistetty,
Ja yö viileä usvainen
aaveitten neuvonpito.
Hereillä:
sinä, minä ja kuu.
Muste hyytynyt veteen,kirjoitus
näkymätöntä kuin kuolleen runoilijan
kynästä. Kuutamo takaa
lempemme vekselin sulalla hopealla,
kumoaa maljan onneksemme.
Hereillä rottinkituoleissa
laholla verannalla. Tämä tunne läpivalaistua
lihaa, luuta. Hereillä, kuin sorsa tai sarana
tai kuin tuohta revittäisiin.
Veranta romahtamaisillaan: se on monistanut
puuhunsa toukkien unet.
Kesäyö.
Heinä niitetty: pellot
kasvavat usvaa. Aamu tahkoaa viikatettaan
metsän takana: kohta usva kaatuu
kuin heinä. Kohta heräävät perhoset,
päihtyvät kuivasta auringosta:
Miten tanssii valo!
Helium. Helium. Helium!
Totta toukkien uni lahossa puussa.
Kuu soutaa pois, tinakannu
kumollaan vedessä,
huvennut kaikki hopea
ja kaislat mietteliäitä koko aamun.
- Arto Melleri