Kesä, julma, ja kaikkeen viaton
Kesä kuluu henkeään
pidättäen, pensaikot kahisevat
rakastavaisten kiihkoa, hyttysten puremaa,
ruoho pusertuu paljaan lihan alla, ja haavanlehdet
toistavat sydänten läpätyksen.
Raa'at mansikat: kesäkuu on julma, ja kaikkeen viaton.
Kesä kuluu henkeään
pidättäen, lyhyt, ja kohta kuullaan pitkä huokaus
sumuisen illan hanurista,
kirkkaat valot kulkevat mustilla pelloilla,
jättävät jälkeensä pistelevän sängyn, ja taivaalta
putoaa lyijypisara toisensa jälkeen,
mansikat mätänevät, variksenpelätti
seisoo keskellä horsmien mustuneita raunioita,
häviöön menneen talon isännän henki
asettuu siihen asumaan.
Kesä on mennyt.
Hylätyn mansikkamaan laidassa
isäntä levittää kätensä, rikkinäiset taskunsa.
Maaliskuussa syntyy lapsi.
- Arto Melleri