LÄHTÖ
Lehvien varjot ikkunan takana.
Kuin puut kulkisivat unissaan
tietämättä
mille tuulelle havista.
On niin aikaista ettei
mitään sanota ääneen,
ripittäydytään vaiti
lahonneelle tunteelle,
valojen mustuneelle pronssille.
Silti, Ulla, kun lähden pois
kaupunki sydämmessäni
tuuman liikahtaa
kartalta sovitulta paikaltaan.
- Arto Melleri