12. Pikku-Valkeinen.
Rasti on dyyniharjanteella, jonka eteläpuolen sivu on jäkälien vaalentama. Variksenmarja ja kanerva luonnehtivat kenttäkerrosta. Pohjoispuolen tummempi väri tulee tummista sammalista ja variksenmarjan seuraksi tulleista puolukasta ja suopursusta. Näin erilaiset valaistus- ja lämpöolot näkyvät tässä kasvipeitteessä. Kun tarkastelet isoja mäntyjä, näet kuinka männyllä on alin elävä oksa lähes poikkeuksetta etelän puolella.
Se on parhaita maastokompasseja Suomessa. Järven puolen jyrkässä rinteessä näet nykyisin varsin harvinaiseksi käyneen hongan tikankoloineen.
Kainuussa kuollut mänty käy läpi seuraavat vaiheet, joiden nimet ovat: kuivetto (neulaset ruskeita), kelo (kaarna alkaa irtautua eli puu keloutuu) ja honka (kaarnaton, harmaantunut ja usein sileäpintainen).