Tämä kätkö esittelee paikallishistoriaan liittyvän kohteen entisen Ylikiimigin kunnan (nyk. Oulun kaupunki) alueella. Desantti nimitystä on käytetty toisen maailmansodan aikaan vihollisen selustaan vakoilu- tai sabotaasitarkoituksessa lähetetyistä neuvostoliittolaisista laskuvarjomiehistä (Suomisanakirja.fi). Paikalle on v.1942 tapahtumien johdosta pystytetty muistokivi v.1995. Tieltä 8341 lähtee muistokivelle viitoitettu polku.
Paikalliset tuntevat paikan nimellä Mäkikangas. Vanha Kuusamontie, jonka varteen osa tapahtumista sijoittuu, on nykyisen valtatie 20 eteläpuolella (Mannilantie-Joloksentie-Arkalantie). Alueelta on ajettu tapahtumien jälkeen soraa nykyiselle Kuusamontelle, mutta lieneekö toinen kätkön läheisyydessä oleva kuoppa desanttien tukikohta?
Kätkö on tarkoituksella tehty helposti löydettäväksi, joten ethän myllää maastoa. Kätkön läheisyydessä kannattaa olla varovainen, alueella on maastossa isoja syviä kuoppia. Kätköpurkkia ei tarvitse irrottaa paikaltaan. Lumisena aikana sukset tai lumikengät saattavat olla tarpeen. Purkissa on kynä ja purkkiin mahtuu pieniä kulkijoita.
Alla kuvaus alueen tapahtumista, lähteenä: Valtatie 20: Oulu-Kuusamo. Desanttimäki. Ylikiimingissä kesällä v. 1942. Väinö P. Karppinen. Oulun Yliopistopaino 1997.
Joloskylällä oli liikkunut huhuja alueella piileskelevistä desanteista; oli nähty ammuttavan valoraketteja, hämärässä kuultu lentokoneiden ääniä ja olipa yhden talon laitumella olleista lehmistä havaittu jonkun käyneen salaa lypsämässä maitoakin. 19.9.1942 Joloskylän Keskimmäinen-nimiseen taloon tuli kaksi tuntematonta sotilasta kyselemään emännältä juotavaa. Sanomalehteä talosta hakemassa ollut Antti Pelkonen arvasi näiden miesten olevan desantteja ja lähti kiireesti juosten, sotilailta salaa, viemään sanaa Mannilaan, jossa oli puhelin. Mannilasta soitettiin Kiimingin nimismies tarkistamaan sotilaiden henkilöllisyys. Sotilaat kävelivät kohti Kiiminkiä ja nimismies Pentinsaaren auto tuli heitä vastaan. Nimismiehellä oli mukanaan 17-vuotias poikansa Pekka ja konstaapeli Koskela. Nimismiehen kysyttyä sotilaiden papereita, toinen sotilas otti esiin käsikranaatin ja tästä seurasi tulitus, jonka seurauksena toinen desanteista kuoli. Toinen desanteista kuoli käsikraatin räjähdykseen.
Seuraavana päivänä Oulusta tuli komppania alokkaita haravoimaan Mäkikankaan aluetta. Ketjun edetessä mäen korkeimmalla kohdalla olleesta sorakuopasta avattiin tuli ja heitettiin käsikranaatti. Sorakuopasta löytyi sotilaspukuiset nainen ja mies, jotka olivat tulituksessa kaatuneet. Tämä sorakuoppa todettiin varsinaiseksi tukikohdaksi; sieltä löytyi mm. radiolähetin ja säilykkeitä.
Kaatuneet haudattiin ensin Jäälin hautausmaahan, mutta siirrettiin myöhemmin Oulun Intiön hautausmaahan yhteishautaan, johon on pysytytetty korkea kivipaasi.
Nämä neljä suomea puhunutta desanttia olivat luultavasti tarkkailemassa Oulu-Kuusamo valtatien liikennettä ja raportoimassa siitä. Saattaa olla, että he olivat Suomen vankiloista vapautettuja rikollisia, jotka loikkasivat vihollisen puolelle ja työskentelivät heille.
12.7.1995 Mäkikankaalla paljastettiin muistokivi tapahtumien muistoksi. Juhlava tilaisuus sai traagisen lopun: dokumenttiin haastatteluja tehnyt, tilaisuuden juhlapuhuja, Erkki Laurila-Harju sai sairauskohtauksen ja elvytyksestä huolimatta menehtyi paikalle. Erkki peiteltiin armeijan huopaan, paikalla ollut kirkkoherra piti hartauspuheen ja siunasi Erkin Pohjan prikaatin osaston seistessä rukousasennossa.