Tämän kätkösarjan tarkoituksena on esitellä Parikkalan Siikalahden asukkaita. Siikalahti on Simpelejärven itäosan umpeen kasvava lahti. Poikkeuksellisen monimuotoisen pesimä- ja muuttolinnustonsa ansiosta Siikalahti on Sisä-Suomen arvokkain lintukosteikko. Luonnonsuojelualueella on tavattu satoja lintu- ja kasvilajeja, joista osa erittäin harvinaisia. Siikalahdella pesii kesäisin pari tuhatta lintuparia. Pesiviä lintulajeja alueella tavataan n. 70. Kätkösarjaan kuuluu 16 kätköä + bonuskätkö, joten muistathan ottaa bonusnaatit kätköiltä. Kätköistä on yritetty tehdä vaihtelevia, helposti saavutettavia ja yllätyksellisiä, huumoria unohtamatta (voihan siellä jokin riemastuttava PET –putkilo kuusessa olla). Tervetuloa Parikkalaan, Siikalahden maisemiin!
Tällä kätköllä esitellään Siikalahden asukkaista lintubongari (Homo sapiens). Lintubongaus on lintuharrastuksen muoto, jossa tarkoituksena on bongata lintuja eli lähteä katsomaan jonkun muun jo havaitsemaa harvinaista lintulajia ja kerätä samalla itselleen pisteitä eli 'pinnoja'. Bongauksessa oleellista on etukäteen saatu tieto linnusta, joten vain spontaanisti tehdyt havainnot eivät ole bongausta (Lintubongauksen määrittely otettu Wikipediasta). Bongarit tiedottavat omista havainnoistaan muille bongareille: Alkuaikoina tiedotus tapahtui puhelimella, sitten kaukohaulla ja nykyisin ryhmätekstiviesteillä ja Internetissä. Mediassa ja monesti yleisestikin puhuttaessa lintuharrastuksesta puhutaan lintubongareista. Varsinainen lintubongaus syntyi Englannissa 1950-luvulla. Siitä tuli nopeasti suosittua, ja se levisi Irlantiin, Hollantiin ja Tanskaan. Suomeen ja Ruotsiin lintubongaus tuli 1960-luvun lopussa. V. 1985 perustettiin Suomessa Bongariliitto ry ajamaan bongarijoukon etuja ja laatimaan pelisääntöjä harrastukseen.
Tältä kätköltä on oivallinen tilaisuus bongata lintubongari, sillä tien vieressä sijaitsevalla katselulavalla lintubongareita parveilee usein sankoin joukoin. Lintubongari pyrkii maastoutumaan pukeutumalla vihreän- ja ruskean sävyisiin vaatteisiin, myös maastokuvioituja varusteita käytetään yleisesti. Miespuolinen suomalainen lintubongari on keskimäärin 179,6 cm ja naispuolinen 165,9 cm pitkä. Lintubongariparvessa on yleensä enemmän miespuolisia yksilöitä. Varusteina lintubongareilla on kiikarit ja/tai kaukoputki sekä mahdollisesti myös alan kirjallisuutta lajimäärittelyn helpottamiseksi.