Franz Peter Schubert (31. tammikuuta 1797 Himmelpfortgrund, Itävalta-Unkari – 19. marraskuuta 1828 Wien) oli itävaltalainen varhaisromanttinen säveltäjä. Schubertia pidetään yhtenä musiikinhistorian suurimmista säveltäjistä. Schubert sävelsi kaikkia aikansa teostyyppejä, lukuun ottamatta konserttoja. Schubertin keskeisintä sävellystuotantoa edustavat liedit, sinfoniat, jousikvartetot, pianosonaatit ja muu kamari- ja pianomusiikki.
Elämä
Schubert syntyi Himmelpfortgrundissa, Wienin esikaupungissa, tammikuussa 1797. Schubertin perheen 15 lapsesta kymmenen kuoli jo lapsena. Eloon jäivät Franz Schubertin lisäksi pojat Ignaz, Ferdinand ja Karl sekä tytär Theresia. Isä antoi pojilleen varhaismusiikkikasvatusta. Schubert osoittautui pian poikkeuksellisen lahjakkaaksi. Noin viisivuotiaana Franz Schubert otti viulutunteja isältään ja pianotunteja isoveljeltään. Vain seitsemän vanhana Schubert alkoi opiskella musiikkia arvostetun urkurin ja kapellimestarin Michael Holzerin johdolla. Schubert sai nyt soittaa paremmalla instrumentilla kuin kotonaan. Hän keskittyi pianoon ja viulunsoitto jäi taka-alalle.
11-vuotiaana Schubert haki arvostetun opettajan Antonio Salierin oppiin. Musiikkiopisto, johon Schubert pääsi, oli maan tärkeimpiä. Salierin kerrotaan lausuneen Schubertista kuultuaan tämän laulua: ”Itse Jumalan on täytynyt opettaa Schubertia!” Musiikkiopistossa Schubert sai lukuisia uusia ystäviä ja hän alkoi tutustua muun muassa Wolfgang Amadeus Mozartin teoksiin. Hän myös kiinnostui oopperamusiikista. Schubert lähti musiikkiopistosta 16-vuotiaana. Varhaisin säilynyt teos on 13-vuotiaan Schubertin tekemä. Schubert sävelsi ensimmäisen sinfoniateoksensa 16-vuotiaana. Varhaisia tiedossa olevia sävellyksiä ovat esimerkiksi 32-sivuinen fantasia kahdelle pianolle (sävelletty keväällä 1810). Sitä seurasivat pian toinen pianokappale, kvintetto-alkusoitto, jousikvartetto sekä lukuisia lauluja.
Kuultuaan nämä teokset Salieri alkoi opettaa Schubertille soiton lisäksi myös säveltämistä ja musiikinteoriaa. 1810-luvun alussa Franz Schubert sävelsi erityisesti kamarimusiikkia. Säveltäjällä oli mahdollisuus soittaa omia kamarimusiikkisävellyksiään kotona, sillä hänen perheessään kaikki olivat osaavia soittajia.
Varhaiset mestariteokset
Vuonna 1816 Schubert ystävystyi Franz von Schoberin kanssa. Von Schoberin toivomuksesta Schubert erosi opettajan virasta omistautuakseen täysin säveltämiselle. Merkittävimmät Schubertin vuonna 1816 säveltämät teokset olivat kaksi uutta sinfoniaa (neljäs ja viides) sekä kolme kantaattia. Viides sinfonia sai ensiesityksensä vasta säveltäjän kuoleman jälkeen.
Vuonna 1819 Schubert sävelsi yhden uransa merkittävimmistä kamarimusiikkiteoksista, ainoan pianokvintettonsa. Teos tunnetaan nykyään paremmin nimellä Forellikvintetto, koska sen neljäs osa on muunnelma Schubertin aiemmin säveltämästä liedistä nimeltään "Die Forelle". Forellikvintetossa on kaikkiaan viisi osaa. Teoksessa on pianon lisäksi tavanomaisen jousikvartetin asemasta viulu, alttoviulu, sello ja kontrabasso.
Viimeiset vuodet
Vaikka 1810-luvun loppupuoli oli Schubertin tuotteliainta aikaa, säveltäjän kaikkein arvostetuimmat teokset syntyivät hänen viitenä viimeisenä elinvuotenaan. Vuoden 1823 touko–syyskuussa Schubert sävelsi laulusarjaa, joka julkaistiin vuonna 1824 nimellä "Die schöne Müllerin". Se oli sävelletty Wilhelm Müllerin kolme vuotta aikaisemmin julkaisemiin runoihin. Sen takia teoksesta on käytetty joskus myös nimitystä "Müllerlieder" (Müller-laulut). Nimeä ei kuitenkaan enää juuri käytetä, sillä neljä vuotta myöhemmin Schubert sävelsi toisen laulusarjan, "Winterreise", jonka sanoituksina oli niin ikään käytetty Müllerin runoja. Vuonna 1823 Schubert sävelsi myös oopperaa nimeltään "Fierrabras".
Schubertin terveys alkoi hänen viimeisinä elinvuosinaan nopeasti huonontua. Silti hän sävelsi vielä eräitä mestariteoksia. Vuonna 1825 hän sävelsi op. 52, joka sisältää kuuluisan "Ellens dritter Gesang" eli Ave Marianakin tunnetun laulun sekä laulusarjan "Winterreise" (1827). Sarja on nykyään vähintään yhtä tunnettu kuin neljä vuotta aikaisemmin sävelletty "Die schöne Müllerin". Muita vuosina 1827–1828 sävellettyjä teoksia olivat muun muassa Fantasia pianolle ja viululle, kaksi pianotrioa, yksi messu sekä C-duuri-jousikvintetto, unohtamatta loisteliasta (Schubertin viimeistä) pianosonaattia nro 21 B-duuri.
Schubert kuoli Wienissä 19. marraskuuta 1828 ainoastaan 31-vuotiaana. Hän oli taistellut syfilistä vastaan vuodesta 1822 tai 1823 lähtien. Kuolinsyy oli todennäköisesti lavantauti. Myös elohopeamyrkytystä on epäilty. Schubert haudattiin hänen omasta toivomuksestaan Ludwig van Beethovenin viereen. Vuonna 1888 sekä Beethovenin että Schubertin haudat siirrettiin Wienin keskushautausmaalle, jonne on haudattu myös muita kuuluisia säveltäjiä kuten Johannes Brahms ja Johann Strauss nuorempi.
Lähde: Wikipedia
Joissakin tämän sarjan kätköistä on osakoordinaatteja bonuskätkölle (GC7VEB7). Ota lisäksi talteen erillinen numero (joka on vain joissakin sarjan kätköistä), tarvitset sitä tuon bonuskätkön aukaisuun.
Klikkaa ensin tästä
Klikkaa vasta sitten tästä
