JUHANNUSHALLA
Juhannustaekoja
Muuvvan Irmeli, assuupi yksinään
en tässä osotetta taejja antaa
se kesäyöt yksinään taevaltaa
ihan ite talavella halakosa kantaa
vaen jostaki tuo ruoja nyt hoksi sen
pitänee se ukko jo lopulta ottaa
liekkö mieleesä sillon pätkähtäny
kun se liskusta irrotti rottaa
Sitte latiipi Irmeli ratekijaa
miten miehen saesi hommatuksi
pittäeskö hujuhajuvettä panna korvan taa
tae ees hivukset saaha kammatuksi
sitte peilin etten tuo kässehtii
peälläsä äetivaenaan läninki hällä
sitä Irmeli peilistä tarkkaeloo
ei taejja saaha häävijä ukkova tällä
Vaen herrajee! Irmeli havahtuu
vastahan Pellervosa oliki juttuo
miten saesi hän suluhasen hommattuo
tae siis itelleen taekoen kuttuo
Että juhannusyönä jos ilikosillaan
kaurapellossa keimaelemalla
tulis suluhanen vastaan raktorillaan
vae panisko sittennii, vaen juhannushalla
Vaen elekeehä mittää, on niitä taekoja
jos vaekka keskiyöllä kurkkovaesi kaevoon
vaen ei siitäkkää lienee konstiksi
ja se ottaa jo Irmelin aevoon
kun jo vuosikymenijä aejjemmin
vesiossuskunnan ne perustaa taesi
ja ne vanaha kaevot unohettiin
niihin ei ennää kurkkija uskaltaesi
No onhan se tarjolla tietennii
siinä lehessä kolomaski taeka
laeta kimppunen luonnon kukkija
alle tyynys, kun on juhannusaeka
ja se Irmeli pitkin pientarija
ja myös kahteloo usseita mehtie
ja sieltä niitä kauniita kukkkasija
rojon melekosen taetaapi ehtie
Vaen eihän se muistanu ollenkaa
sillä allekie rooninen vaevaa
ja ennenpä ilta kymmenen uustisija
pittää sen hällyytysnumero kaevaa
ja sen piiipaa-auto on tilattava
ja alta tunnin se pihalle kurvovaapi
ja se irmeli paariissa maatessan
näenköhän kaksittaen suluhoja saapi
Ja kun piipaa-auton perävalot häepyvät
pittää Irmelin kyynelie niellä
kun se matkan aekana tajuvaa sen
häntä taetaa joku käjestä piellä
no se apulanssimieshän tunnustelee
mihin tahtiin Irmelin syvän sykkää
Ja voehan pertteeni miten se lakuttaakaan
kun siitä Irmeli niin kovasti tykkää
Runo: Heikki Luokkanen (Lupa julkaisuun tekijältä)
