Skip to content

Latinalaisen kuningattaren elämää Mystery Cache

Hidden : 3/29/2018
Difficulty:
3.5 out of 5
Terrain:
1.5 out of 5

Size: Size:   micro (micro)

Join now to view geocache location details. It's free!

Watch

How Geocaching Works

Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions in our disclaimer.

Geocache Description:


Olemme sopineet kohtaavamme kaupungilla, jossa olisit minua vastassa. Käykin toisinpäin. Odotellessani katselen maisemaa Tokion vilinässä. On paras aika vuodesta, sillä kirsikkapuut kukkivat. Vaikka on paras aika vuodesta olla täällä, sää on sateinen ja vaihtelevan pilvinen.

Joku huutaa minulle, että on parempi pitää varansa täällä. Se on jo myöhäistä, sillä kaikki alkaa olla jo liiankin vakavaa. Haluan sinut omakseni.

Sovimme, että soitan sinulle, ja tapaamme taas aamulla. Ehdotan itse, että olen se joka soittaa, sillä pelkään liikaa että sinä et soittaisikaan.

Seuraavan yön vietän valveilla, vaikka pitäisi olla unessa. Kun vihdoin hetkeksi pääsen uneen, löydän itseni päiväntasaajalta sinisestä merestä, keinumassa aalloilta. Sinä uit poukaman takaa minua kohti, mutta et koskaan saavuta minua. Uni on mustavalkoinen, mutta silti tiedän meren olevan turkoosi.

Vietämme seuraavan päivän merellä. Meri ei ole yhtä turkoosi kuin unessa, mutta yhtä täydellinen. Tuttu, turvallinen, vanha ystävä.

Illan tanssimme ja olen sinun. Vain sinun. Tässä huoneessa, tässä salissa. Viet minut tangoon, ja toiseenkin. En edes tiennyt, että osaisin liikkua näin. Kuin meri. Tai tuntea näin. Näin suuria voimia.

Voisinko vain jäädä yöksi? Kaikiksi niiksi?

Sen päivän jälkeen muut päivät vain lipuvat ohi.

Kaikki käy kuin elokuvissa. Kohta taloamme puretaan, kuvainnollisesti. Jaamme yhteiset tavarat, ja saan kaikki levyt, sillä minähän niitä vain olin kuunnellutkin. Kurotan hyllyltä myös rakkaan reseptikirjani, jonka välissä repsottaa useat uudet ja vanhat reseptit ruuista, joita olin sinulle tehnyt.

Saan haluamani tavarat. Silti tuntuu, että olen häviöllä. Mitään muuta en voi miettiä kuin että kuka sinä olet? Oletko enää se sama mies kuin sinä yhtenä päivänä Tokiossa? Mitä tapahtui? Näitkö totuuden minusta? Vai itsestäsi? Voisitko enää haluta palata?

Elämäni synkin hetki, pimein tuokio. Mutta vain tuokio. Kuljen sumussa, kuin läpi kuoleman mustan puutarhan. Toisessa päässä koittaa vapaus.


61° AE.HIK
23° LM.OPR





Additional Hints (No hints available.)