Oli aurinkoinen joulukuun talvipäivä. Kätköttäjä oli tavanomaisella metsälenkillään, jollaisia hän tapaa tehdä harva se päivä. Luminen metsä tuoksui hyvälle ja oli lumoavan kaunis valkoisessa hunnussaan. Kätköttäjä todella nautti olostaan. Äkkiä hän kuitenkin näki jotain, joka kiinnitti hänen huomionsa. "Mainio piilopaikka jemmalle!", kätköttäjä huudahti ja alkoi välittömästi kaivamaan piilotustarvikkeita repustaan. Eikä aikaakaan, kun kätkö oli valmis ja paikallaan. Sitten vain GPS-koordinaatit talteen, tuumi kätköttäjä, ja alkoi etsimään puhelintaan. Mutta voi turkasen turkanen! Kaikessa lähtökiireessä kätköttäjä oli unohtanut puhelimensa kotiin!
Kätköttäjä ei kuitenkaan lannistunut tästä merkittävästä takaiskusta, vaan päätti lähteä takaisin kotiin hakemaan unohtuneen puhelimensa. Mutta mihin suuntaan oikein pitäisi lähteä? Kätköttäjä oli samoillut metsässä ristiin rastiin eikä oikea suunta ollut enää selvillä. Hän katsoi kelloaan ja se näytti aamuyhdeksää. Valoa ainakin riittäisi vielä pitkään, kätköttäjä tuumi. Tarmokkain askelin hän lähti kävelemään kohti aurinkoa. Kätköttäjä ehti kävelemään 134 askelparin verran (kätköttäjän askeleen mitta on muuten tasan 75 cm) ennen kuin hän totesi, että suunnan täytyi olla väärä. Kätköttäjä tutki ympäristöään ja teki mielenkiintoisen havainnon: sammal kasvoi aina kiven samalla puolella. Sattumaa vai ei?, kätköttäjä mietti, mutta päätti kuitenkin lähteä kulkemaan tätä sammalkivien viitoittamaa polkua. Kiveltä kivelle, paljaalta puolelta sammaleiselle puolelle. Kätköttäjän atomikellon tarkka nopeusvaisto määritteli kävelyvauhdiksi 4,5 km/h. Käveltyään 3 minuuttia ja 58 sekuntia kätköttäjä pysähtyi. Paikka ei vieläkään näyttänyt tutulta. Hetken tuumittuaan kätköttäjä päätti vaihtaa taktiikkaa. Hän kaivoi taskustaan kompassin ja otti tarkan suunnan koilliseen. Päättäväisin askelin hän lähti etenemään valitsemaansa suuntaan. Kuljettuaan 281 askelta kätköttäjä pysähtyi ja hänen suustaan pääsi helpottunut huudahdus: "Hip hurraa! Nyt minä tiedän, missä minä olen!"
Kotiin päästyään kätköttäjä tajusi erään asian: hänen ei tarvitsisikaan lähteä takaisin kätköpaikalle puhelimensa kanssa! Kiitos kristallinkirkkaan muistinsa, hän pystyi laskemaan kätkön tarkan paikan kulkemastaan matkasta. Ja niin pystyt sinäkin. :)
