Moreeni voi tarkoittaa sekä jäätikön synnyttämää maalajia (engl. till) että siitä koostuvia moreenimuodostumia (engl. moraine).
Maalajina moreeni on Suomen yleisin maalaji, ja se peittää Suomen kallioperää lähes kauttaaltaan. Suomen maapinta-alasta moreenin osuus on noin 48 %. Moreenit ovat niin kutsuttuja lajittumattomia maalajeja, eli ne sisältävät useaa keskenään sekoittunutta maalajitettasuurista kivenlohkareista aina hienoimpaan saveen.
Moreenimaalajien luokittelussa on jossain määrin vaihtelua, mutta yleisimmin jako tehdään runsaimmin esiintyvän lajitteen mukaan; puhutaan sora-, hiekka- tai silttimoreenista sen mukaan, mikä lajite moreenissa on vallitsevin.
Moreenilajien yleisyys Suomessa:
Moreenikerrostumien paksuus Suomen eteläosissa on tavallisesti 2–3 metriä. Rannikolla moreenikerrostumat saattavat jäädä jopa alle metrin, mutta sisämaassa kerrostumat saattavat olla 4–5 metriä paksuja.
Merkittävä piirre moreeneissa on aineksen ns. suhteistuneisuus, joka ilmenee siinä, että hienoaines (esimerkiksi savi) pyrkii täyttämään karkeamman runkoaineen (esimerkiksi sora ja kivet) väliin jäävän tyhjän ns. huokostilan. Suhteistuneisuuden ansiosta aineksesta tulee erittäin tiivistä ja heikosti vettä läpäisevää.
Moreenimaastot ovat pinnaltaan useimmiten lohkareista tai kivistä. Kasvillisuus on moreenin huonosta vedenläpäisevyydestä ja pohjavedenpinnan läheisyydestä johtuen yleensä kuusi- tai sekametsää. Karkearakeisimmilla moreenimailla, joilla vedenläpäisevyys on parempi, saattaa mänty kuitenkin olla kuusta yleisempi. Rakentamisen kannalta etenkin hienoainesta runsaasti sisältävät moreenimaastot ovat hankalia niiden routimisen vuoksi.