Perinnebiotoopit ovat luontotyyppejä, jotka ovat syntyneet perinteiseen maatalouteen liittyneen kaskeamisen sekä niitty- ja laiduntalouden myötä. Suomessa harjoitettiin perinteistä maataloutta 1800-luvun lopulle saakka, minkä jälkeen perinnebiotooppien määrä alkoi nopeasti vähentyä.
Suurin osa perinnebiotoopeista on erilaisia niittyjä. Niittyjä luokitellaan kasvillisuuden, kasvupaikan kosteuden, maanpinnan muotojen, ravinteisuuden ja kalkkipitoisuuden mukaan. Tällä paikalla oleva perinnebiotooppi edustaa ns. tuoretta niittyä. Tuoreet niityt ovat olleet entisiä parhaita heinämaita, mutta ne ovat suurelta osin raivattu pelloiksi. Pohjois-Karjalassa jäljellä olevat tuoreet niityt ovat yleensä kivisiä ja pieniä, alle hehtaarin kokoisia. Kasvillisuus voi tuoreilla niityillä olla hyvinkin rehevää. Päivänkakkara, harakan- ja peurankello, särmäkuisma, ahomansikka sekä hernekasveihin kuuluvat keltakukkainen niittynätkelmä ja sinikukkainen hiirenvirna ovat tuoreilla niityillä yleisiä lajeja. Kivien vierellä on usein ketokasvillisuutta.
Hoito:
Säännöllinen laiduntaminen esimerkiksi osana tilan laidunkiertoa tai niitto vasta siementen kypsyttyä säilyttävät tuoreen niityn lajistoa. Niittämisen jälkeen heinä kerätään pois niityltä. Hoidon tarkoituksena on vähentää maaperän ravinteita ja pitää ravinnemäärät alhaisina. Niitylle nousevat vesat raivataan pois. Niityillä voi olla yksittäisiä suuria puita.