Fleiβnerin sabluuna Mystery Cache

Grille
Vanhimman kuvauksen Grille nimellä tunnetusta salauksesta kirjoitti Italialainen yleisnero Gerolamo Cardano vuonna 1550. Tässä menetelmässä kirjoituspaperi peitettiin sabluunalla, eli paperilla johon oli leikattu joukko reikiä. Salattava teksti kirjoitettiin kirjain tai sana kerrallaan sabluunan reikien läpi paperiin. Salaus saatiin aikaan täyttämällä kirjoitukseen jääneet tyhjät aukot merkityksettömillä kirjaimilla tai sanoilla. Salauksen purkaminen tapahtui vastaavasti peittämällä kirjoituspaperi uudelleen sabluunalla ja lukemalla selkoteksti sen reikien läpi.

Fleiβnerin sabluuna
Itävaltalainen eversti, paroni Edouard Fleiβner von Wostrowitz (1825 – 1888) esitteli 1880 Grille’en perustuvan tehokkaamman salauksen. Tässä menetelmässä rei’itettyä sabluunaa käännetään aukkojen täyttämisen jälkeen 90° ja paljastuneet tyhjät aukot täytetään uudelleen. Tämä toistetaan yhä uudelleen kunnes teksti muodostaa kirjainneliön. Jos viesti on pidempi, kirjoitetaan tarvittaessa uusi neliö. Mikäli viimeiseen neliöön jää käyttämättömiä tyhjiä aukkoja, ne täytetään satunnaisilla kirjaimilla.

Salakirjoitusta voi hieman vahvistaa kääntämällä sabluuna välillä ympäri ja kryptaamalla jotkut tekstineliöt sen kääntöpuolella. Lopuksi kirjainneliöt yhdistetään ja teksti jaetaan 4-5 kirjaimen ryhmiin. Ryhmiin jako ei ole enää varsinaista salaamista, vaan sillä ainoastaan helpotetaan tekstin käsittelyä ja pienennetään virheiden mahdollisuutta silloin kun se lähetetään esim. sähköttämällä.

Purkamisen 1-vaihe tapahtuu kääntäen samalla tavoin kuin salauskin. Erilliset kirjainryhmät yhdistetään ja jaetaan neliöiksi. 2-vaiheessa sabluunaa pyöritetään taas portaittain kunkin kirjaineliön päällä ja sen aukoista kirjoitetaan joka käännöksellä muistiin selkokielinen teksti. Lopuksi kirjainneliöiden puretut tekstit yhdistetään selväkieliseksi sanomaksi. Vaikka tätä salausmenetelmää kutsutaankin eversti Fleiβnerin mukaan, niin tosiasiassa hän oli vain viimeistellyt materiaalin, jonka hänen maamiehensä Johann Klüber oli julkaissut kirjassaan Kryptographik jo vuonna 1809.

Pyöritettävällä sabluunalla saadaan aikaan mutkikas, epäsäännöllinen transpositiosalaus (kirjainten sekoittaminen), jonka matemaattinen algoritmi oli sen aikaisilla laskumenetelmillä hyvin vaikea selvittää. Tämän salauksen suurimpana heikkoutena on se, että viestin vastaanottajalla täytyy olla samanlainen avainkortti joka voi hävitä tai joutua ulkopuolisen käsiin.

Ranskalainen kirjailija Jules Verne teki jo vuonna 1885 menetelmän tunnetuksi seikkailukirjassaan, joka on julkaistu suomeksi nimellä Salaliitto v.1947 ja uusintapainoksena v.1959 .

I maailmansodan alussa vv. 1914-16 Saksan keisarillinen armeija käytti viestiliikenteensä salaamiseen edellä kuvatun kaltaista menetelmää. Heidän järjestelmässään oli eri kokoisia 5 x 5 – 10 x 10 ruudukkoja, joita vaihdettiin tietyin väliajoin ennakolta laaditun järjestyksen mukaan.

Kuvauksen koordinaatit osoittavat Prisman parkkipaikalle, mistä on
. . .ainakin teoriassa näköyhteys kätkölle. Saat varsinaiset koordinaatit purkamalla alla olevan, Fleiβnerin sabluunalla salatun tekstin.

Kätkön nimen ja ajan hengen mukaisesti kryptattu teksti on kirjoitettu fraktuurakirjaimin jotka olivat vielä ennen II maailmansotaa yleisesti käytössä Saksan, Itävallan ja Sveitsin alueilla .

Tee salakirjoituksen purkamista varten koodiavain, piirtämällä sopivan kokoinen ruudukko paperille tai pahville ja leikkaa aukko seuraaviin ruutuihin:
a1,  a5,  b2,  b8,  c5,  c7,  e1,  e3,  e5,  e7,  f6,  f8,  g3,  g5,  h2,  h6.

Käytännön vinkki dekoodaamiseen:
Merkitse sabluunan kääntöpuolet esim. A:ksi ja B:ksi ja numeroi kulmaruudut. Näin pystyt tarvittaessa merkitsemään itsellesi, mitkä vaihtoehdot olet purkaessasi kokeillut.

Tarkasta geocache.fi:n palvelussa onko ratkaisusi oikea