Emäntäkoulujen tarkoituksena oli vuonna 1929 annetun asetuksen mukaan antaa naisille opetusta maalaiskotien hoitajille kuuluvissa tehtävissä sekä muutenkin edistää kotitalouden kohottamista tarkoittavaa toimintaa.
Emäntäkoulukurssin lisäksi voitiin emäntäkouluun järjestää kotitalouskoulukurssi joko koulun vakinaisena jokavuotisena oppikurssina tai maataloushallituksen suostumuksella ajoittaisena kurssina. Muita erikoiskursseja voitiin järjestää maataloushallituksen suostumuksella. Erikoiskurssit kestivät vähintään kaksi ja enintään kahdeksan viikkoa. 1950-luvulla myös lastenhoito tuli emäntäkoulujen opetusohjelmaan, ja vuosikymmenen lopulla useimmissa Suomen 25 emäntäkoulusta toimi tarkoitusta varten lastentarha. Lastenhoidon opetuksesta vastasivat yleensä terveyssisar ja lastenhoitaja.
Emäntäkoulukurssi kesti yhden vuoden, ja se alkoi vuodenvaihteesta ja päättyi jouluun. Emäntäkoulukurssilla annettiin opetusta seuraavissa aineissa: kodinhoito, ruokatalous, puutarhanhoito, käsityöt, maatalousaineet, lastenhoito, terveys- ja sairashoito, yhteiskuntaoppi, kasvatusoppi, laskento, kirjanpito ja asioimiskirjoitus. Vuoden mittaan opetus noudatti maatalon vuodenkiertoa: keväällä opiskeltiin puutarhanhoitoa, syksyllä sadonkorjuuta, säilöntää ja teurastusta, talvella, kudontaa ja ompelua
Päästäkseen oppilaaksi emäntäkouluun hakijan tuli olla täyttänyt 17 vuotta sekä esittää todistukset siitä, että hän oli suorittanut ylemmän kansakoulun oppimäärän tai että hänellä oli vastaavat tiedot, että hän oli hyvämaineinen, että hänellä oli terve ruuminrakenne, ettei hän sairastanut tarttuvaa tautia ja että hänellä oli holhoojan suostumus, jos hän oli alaikäinen.