Lähtöpisteenä toimii Kankaanpään urheilukeskuksen lähistöllä sijaitseva laavu. Ennen siinä sijaitsi vanha, hieman jo lahonnut kesäteatterin katsomo.
Seisot siis laavun edustalls.
Kun katsot urheilukeskukseen päin näet kuvani. Minä olen se violettihameinen hahmo sammakon vieressä.
Rakas Sammakkoprinssini katosi, mutta minne?
Sain selville, että hän jätti urheilukeskuksen vihreän selkänsä taakse ja lähti valaistua polkua eteenpäin.
Katsotaan pysytkö seuraamaan jälkiäni oikean paikan ohjeitteni mukaan.
Lähdin siis sammakkoni perään.
Kangasmetsän koulu jäi oikealle.
Katselin kulkiessani kuinka pojat pelasivat palloa aidan takana.
Vasemmalla urheilivat tytöt omalla kentällään.
Punaisen pukukopin katoksessa seisoi joku, mutta hän ei ollut prinssini.
Vasemmalla näin neljä hassua kiveä makuujälkineen. Kivet lienevät sinullekin tuttuja.
Kun tie päättyi, käännyin vasemmalle.
Ihailin vielä hetken tyttöjen peliä. Taitavia tyttöjä!
Näin tummanharmaan sähköpömpelin ja sen jälkeen viimeisen paikallaan olevan urheilutelineen ja käännyin sen jälkeen oikealle.
Kohottelin hetken kuntoani ja jatkoin matkaani.
Näin kyltin 500m... mutta minne.
Suopursun tuoksu viekoitteli kulkemaan eteenpäin joten EN kääntynyt vasemmalle.
Vähän matkaa kuljettuani vedin syvään henkeä, rakastan suopursujen tuoksua!
Vasemmalle jäi pelto, ja mietin, näinkö todellakin siellä hautakynttilän.
Pellon jälkeen metsän tuoksu valloitti minut ja pistin juoksuksi.
Violetit helmani lepattivat tuulessa kun viiletin polkua edemmäs.
Hyvä ja tasainen oli polun pohja.
Lamput vain vilahtelivat silmissäni kun kiisin eteenpäin.
Yksi.
Kaksi.
Ylitin tien.
Kolme.
Pysähdyin ja aistin tuulta.
Jatkaako valaistua polkua oikeaan vai vasempaan?
Valitsin vasemman.
Polku jatkui ensin tien vieressä, mutta sitten se alkoi kaartua vähitellen oikealle.
Näin oikealle jäävän pellon laidalla maalatun kopin.
Halasin ohimennen ikävissäni valkoisen, nuoren koivun runkoa.
Kauempana näin lisää koivuja.
Tulin pellon kulmalle ja pienessä ojassa polskikin jo sammakkoni.
Jälleen näkemisemme oli riemuisa ja päätimme muistaa tämän paikan aina.
Kävelimme muutaman metrin eteenpäin.
Näimme merkin 1000m.
Sen vieressä näin kuusen, jonne piilotimme pienen muistokätkömme.
Kätkössä on logivihko ja pieni leimasin JOTA EI SAA OTTAA KÄTKÖSTÄ. Mustetta sinne ei mahtunut. Leimasin on kunnianosoitus kaikille ITE-taiteilijoille, joiden mainio ja usein hauskakin taide helposti unohtuu tällaisessa kaupungissa, joka on taidetta tulvillaan.
Mikäli jostain syystä et tahdo lodjata paikalle, voit löytää oikeat koordinaatit lukemalla sadun Sammakkoprinssistä samasta kirjasta, mistä minä sen aikanaan luin ensi kertaa jouluyönä 1974. Kyllä, olin jo silloin yöihmisiä.
Kirja on 12 kaunista satua ja sen punaisen kannen mukaan tekijänä on Velj. Grimm. Kirjan on painettu 1973.
Koordinaatit ovat:
N 61 48.ABC E 22 24.DEF
A. Kuinka mones kirjan satu Sammakkoprinssi on? Vähennä luvusta 2
B. Montako parsaa on kuninkaan lautasella?
C. Kuinka monta kultaista rusettia on prinsessan vuodekatoksen päällä?
D. Hovipoika tarjoilee täytekakkua. Montako pyöreää punaista marjaa näkyy kakussa? Vähennä siitä luvusta 7
E. Montako palvelijaa tarjoilee kuninkaan pöydässä?
F. Mikä on prinssin viittaa kiinni pitävien isojen kultaisen pallojen määrä? Vähennä niistä prinssin kruunussa näkyvien vihreiden jalokivien määrä.
Vastauksen voi tarkastaa lodjaten.