Pitkän pohdinnan jälkeen uskaltauduin laittamaan oman purkin piiloon,
paikaksi valikoitui yksi lähimetsistämme.
Rakastan tällaisia pieniä metsäplänttejä talojen välissä, ikäänkuin
henkireikiä, joissa pääsee nopsaankin poiketen nauttimaan palan luontoa.
Tässä metsässä liikkuu jonkinverran koiran pissattajia ja lapsia, kuitenkin varsin rauhallinen paikka.
Kesällä täältä löytyy mustikoita ja syksyllä jokunen sieni.
Metsän laidalla on upeat kalliot, joilla istua ja nautiskella kesäisestä auringonlaskusta.
Laitathan purkin hyvin takaisin piiloonsa, etteivät vahingossa löytäjät keksi sitä tuhota.