Kalastus on Suomen suosituimpia harrastuksia. Kalavesiä löytyy pienistä puroista suuriin virtoihin ja metsälammista meren ulappaan. Kalastus ja veden antimista nauttiminen ovat olleet jo kauan aikaa tärkeä osa suomalaista elämäntapaa, samoin tavoin kuin metsästys. Kalaa tulisi syödä ainakin pari kertaa viikossa. Suomalaiset ovat kehittäneet tärkeille saalislajeille monenlaisia pyyntimuotoja, joilla kaloja kalastetaan erilaisista vesistä ja pyyntipaikoilta eri sesonkeina. Kalastus on elinkeinoista vanhimpia. Kalastusta on harjoitettu Suomessa niin kauan kuin täällä on ollut ihmisiä eli noin 10 000 vuotta. Monet nykyisistä kalastusmuodoista ovat tuhansia vuosia vanhoja. Antrean Korpilahdelta löydetty maailman vanhin verkko osoittaa jääkauden jälkeen Suomessa asuneiden metsästäjä-kalastajien hallinneen kehittyneen pyyntitekniikan. Uistinkalastus on esihistoriallinen pyyntimuoto, josta kehittyi nykyaikainen urheilukalastus. Uistinta on saatettu käyttää Suomessa jo kivikaudella. Varmempia todisteita löytyy rautakaudelta 1000-luvun taitteesta, jonne Rautalammilta ja Tampereelta löydetyt kupariset uistimet ajoittuvat. Talvikalastuskausi on Suomessa pitkä ja tärkeä kalastusaika. Jään päältä kalastetaan monenlaisin konstein. Pilkkiminen on ikivanha pyyntimuoto, joka edelleen on eräs suosituimmista kalastustavoista. Kalavesien paljouden keskellä ei ole ihme, että kalastus on suomalaisten suosituimpia harrastuksia. Lähes 40% väestöstä eli noin 2 miljoonaa suomalaista käy kalassa vähintään kerran vuodessa. Aktiivisia harrastajia on satoja tuhansia ja monille kalastus on tärkein harrastus.
Kalaa pyydetään yleensä ihmisten ja muiden eläinten ravinnoksi. Kalastus voidaan jakaa ammattimaisesti suoritettavaan teollisuustuotantoon, kalankasvatukseen, vedenalaiseen kalastukseen, kalaöljyn tuotantoon sekä vapaa-ajan- ja urheilu kalastukseen. Se voidaan jakaa myös vesistöalueen mukaan meri-, järvi- ja jokikalastukseen. Kalastuksella tuotetaan 16 prosenttia ihmiskunnan proteiinin tarpeesta. Kalastuksen maailman kokonaistuotanto oli 93.7 miljoonaa tonnia vuodessa vuonna 2011.
Suomen kalastoon kuuluu vakinaisesti 60 kalajia. Merikaloja ovat silakka, kilohaili, turska ja kampela. Osa Suomen makeanveden kaloista elää myös Itämeressä. Vaelluskalat lohi, taimen ja ankerias viettävät vain osan elämästään Itämeressä. Suomen meri- ja sisävesialueilta pyydetyn kokonaiskalansaaliin määrä vaihtelee vuosittain. Merialueen kalansaalis on aina reilusti suurempi kuin sisävesialueen saalis. Ammatttikalastajien kalansaaliin määrä sisävesistä on noin 4.5 miljoonaa kiloa. Mereltä saadun saaliin määrä on keskimäärin 120 miljoonaa kiloa. Suomessa on nykyään noin 1500 ammattikalastajaa, joista suurin osa kalastaa merellä.
Kalastustavat voidaan jakaa isku-, pisto-, silmukka-, saarto-, sulku- trooli, verkko - ja sukelluskalastukseen. Iskukalastusta (kolkka- eli nuijakalastus) harjoitetaan ohuilla, lumettomilla syysjäillä. Pistokalastukseen luetaan atrain-, koukku- ja ammuntapyynti. Atraimet ovat joko pisto- tai lyöntiatraimia, joihin viimeksi mainittuihin voidaan lukea kalakirves. silmukkakalusta on kaikenlainen koukkukalastus. Koukku, jonka teräpuoli on vä’ällä ja varsipuoli langan kiinnittämistä varten lehdellä tai silmuksella varustettu, kiinnitetään kannatuslankaan, joka usein petokalan hampaiden varalta on tehty emälankaa vahvemmaksi perukkeeksi. Vieheeksi sanotaan sitä koukun kiinteää osaa, joka kiillollaan tai värillään houkuttelee kalaa. Onkipyydyksiä, joiden pääosia ovat onki (eli koukku), siima ja vapa, on monenlaisia: matala-, syvä- (pohja-), perho-, talvionkia ynnä muita. Uistelemiseksi sanotaan vieheellä varustetun koukun soutamista. Itseottavia koukkupyydyksiä ovat erilaiset pitkäsiimapyydykset. Saartokalastusta on haavi- ja nuottapyynti. Sulkukalastuksen välineet voidaan tarkoituksensa mukaan jakaa kahteen lajiin: vangitseviin osiin eli itse pyydyksiin ja johtoaitoihin eli patoihin. Troolikalastus on kalastusmenetelmä, jossa vedetään troolia eli laahusnuottaa veden alla joko yksin tai paritroolauksessa. Verkko on kalastuksessa käytettävä pyyntiväline, joka koostuu yhteenpunotuista langoista siten, että verkkoon muodostuu niin sanottuja verkon silmiä. Verkko on mattomainen silmäverkko. Verkkokalastus on passiivisesti kalastava kalastusmuoto. Kala ui huomaamattaan verkonsilmään ja jää kiinni. Verkonsilmän koolla ja muodolla voidaan valita, millaisia ja minkäkokoisia kaloja halutaan saaliiksi. Verkko merkitään veteen kelluvilla merkeillä, jotta vesilläliikkujat osaavat varoa verkkoa ja kalastaja voi itse kokea (eli nostaa) verkot vedestä. Sukelluskalastus on vaativa laji, jossa kalastaja pääsee osaksi saaliinsa elinympäristöä. Sukelluskalastuksessa käytetään aseena harppuunaa. Snorkkelisukellus eli snorklaukseen tarvitaan perusvälineiden maskin, snorkkelin ja räpylöiden lisäksi vain kohtuullinen uimataito. Snorklausta voi harrastaa koko avovesikauden ajan lähes missä tahansa vesistöissä. Vaikka ilman märkäpukuakin voi snorklata, Suomen viileissä vesissä neopreenipuvun käyttö tekee harrastuksesta miellyttävämpää ja turvallisempaa. Laitesukellus sopii normaalikuntoisille nuorille ja aikuisille, jotka ovat suorittaneet vähintään laitesukelluksen peruskurssin. Laitesukellusta voi harrastaa ympäri vuoden.
Kielletyt kalastustavat
Seuraavat kalastustavat, pyyntimenetelmät ja kalastusvälineet ovat kiellettyjä kalastuksessa:
- Räjähdyksellä tai muulla tavalla aikaansaatu paine
- Ampuma-aseet
- Huumaavat, myrkylliset tai muutoin vettä pilaavat aineet
- Sähkövirta
- Koukun tahallinen tartuttaminen kalaan ulkopuolelta
- Atrain, harppuuna tai niihin verrattava terä, koukku tai kärjellä varustettu väline sekä kalastus tulta tai valoa käyttäen haavilla vaelluskalavesistön joessa, koski- ja virta-alueilla sekä 15 päivästä huhtikuuta 31 päivään toukokuuta muissakin vesissä
- Vaelluskalavesistön koski- ja virta-alueella onginta, pilkintä ja kalastus harrilaudalla
- Verkko, joka ajelehtii virtausten mukana tai alukseen kiinnitettynä
- Muut pyydykset ja laitteet sekä kalastustavat, jotka tarpeettomasti vahingoittavat tai tappavat kaloja taikka vaarantavat kalakannan säilymistä tai ovat haitallisia luonnon monimuotoisuudelle.
Kalatalouden organisaatiot pyrkivät edistämään kalavesien järkevää käyttöä ja hoitoa. Maa- ja metsätalousministeriö vastaa kalastuksen valtionhallinnosta Suomessa. Elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskukset ovat alueellisia kalastusasioista vastaavia viranomaisia. Luonnonvarakeskus tuottaa tietoa kalastuksesta ja kalakannoista kalastuksen järjestämisen ja kalavesien hoidon pohjaksi. Seurantaa tekevät myös yliopistot, alan järjestöt ja konsulttitoimistot. Tutkimuksen avulla suomalaisia kalavesiä voidaan hyödyntää kestävän käytön periaatteella ja pitää yllä luonnon monimuotoisuutta. Kalatalouden neuvontajärjestöt, Kalatalouden Keskusliitto ja Suomen Vapaa-ajankalastajien keskusjärjestö sekä niiden maakunnalliset aluejärjestöt antavat neuvontaa kalastajille ja kalavesien omistajille ja huolehtivat kalatalouden edistämisestä. Suomen Vapaa-ajankalastajien keskusjärjestö pitää myös yllä Suomen ennätyskalarekisteriä, johon kerätään tietoja ennätyskaloista ja ravuista.
Suurin osa Suomen kalavesistä on osakaskuntien omistuksessa. Osakaskuntia on noin 20000. Vesialueita omistavat myös valtio, kunnat ja yksityishenkilöt. Vesialueen omistaja päättää kalastuksesta ja myöntää kalastusluvat. Suomi on jaettu yli 200 kalastusalueeseen, jotka toimivat vesialueiden omistajien ja käyttäjien yhteistyöelimenä. Kalastusalueet yhtenäistävät kalastusta ja kalavesien hoitoa isommilla vesistökokonaisuuksilla ja myyvät viehekalastuslupia laajoille alueille.
Kalastuslupajärjestelmä
- Kalastonhoitomaksu
Kalastonhoitomaksu tulee maksaa, jos on iältään 18–64-vuotias ja kalastaa vieheellä tai pyydyksillä tai ravustaa. Kalastonhoitomaksu oikeuttaa yhdellä vieheellä kalastamiseen lähes koko maassa, toisinaan kalastaja tarvitsee lisäksi vesialueen omistajan luvan. Kalastonhoitomaksuilla hoidetaan kalavesiä ja kalakantoja sekä valvotaan kalastusta ja neuvotaan kalastajia. Kalastonhoitomaksu perustuu kalastuslakiin (finlex.fi. Kalastonhoitomaksussa on aina kyse kalenterivuorokausista (alkaa ja päättyy kello 00.00) ja kalenterivuosista (1. tammikuuta – 31. joulukuuta), mutta viikkomaksun voimassaolon voi aloittaa haluamastaan viikonpäivästä (tällöinkin alkaa ja päättyy klo 00.00). Hinnat säätää eduskunta kalastuslaissa. Kalastonhoitomaksu tulee maksaa, jos on iältään 18–64-vuotias ja kalastaa vieheellä tai pyydyksillä tai ravustaa. Kalastonhoitomaksua ei tarvitse maksaa, jos vain onkii, pilkkii tai litkaa silakkaa yhtä vapaa käyttäen, tai on alle 18-vuotias tai jo täyttänyt 65 vuotta. Kalastonhoitomaksun saa kuitenkin maksaa tällöinkin – se on sijoitus luontoon.
- Kalastusoikeus
Kalastonhoitomaksu oikeuttaa yhdellä vieheellä kalastamiseen lähes koko maassa sekä valtion yleisellä vesialueella meressä. Usealla vavalla kalastaminen ja pyydyskalastus vaatii kalastonhoitomaksun lisäksi vesialuekohtaisen kalastusluvan **. Niitä myy vesialueen omistaja, esimerkiksi valtion vesille Metsähallitus. Rajoituksia on rauhoitetuilla vesialueilla, erillisen luvan vaativilla erityiskohteilla tai vaelluskalapitoisissa koski- ja virtavesissä. Verkkopalvelusta Kalastusrajoitus.fi voi tarkistaa karttapohjalta kalastuskiellot ja -rajoitukset. Kalastonhoitomaksu ei oikeuta kalastukseen Ahvenanmaalla.
- Kalastonhoitomaksu ja vesialueen omistajan lupa
Koskee 18–64-vuotiaita, jotka kalastavat pyydyksillä, vetouistelemalla usealla vavalla, vaelluskalavesistöjen koski- ja virta-alueilla, erikoiskohteilla joilla kalastusta on rajoitettu tai ravustavat.
Suomessa pääsee kalastamaan helposti. Onginta, pilkintä ja kalastus silakkalitkalla ovat maksuttomia yleiskalastusoikeuksia kaikille. Alle 18-vuotiaat tai 65 täyttäneet voivat kalastaa maksutta perholla tai vieheellä yhdellä vavalla, ja vetouistelussa lisäksi yhdellä painovieheellä. 18–64 vuotiaiden kalastajien tulee suorittaa kalastonhoitomaksu, joka oikeuttaa viehekalastukseen yhdellä vavalla ja vieheellä (ja vetouistelussa lisäksi yhdellä painovieheellä). Kelaonginta rinnastetaan viehekalastukseen. Kalastonhoitomaksu oikeuttaa vapaa-ajan kalastukseen Suomen talousvyöhykkeellä ja valtion yleisellä vesialueella meressä. Kalastonhoitomaksu ei oikeuta kalastamaan vaelluskalavesistöjen koski- ja virta-alueilla tai ELY-keskusten määräämillä kieltoalueilla. Muut kalastajat maksavat kalastonhoitomaksun ja sen lisäksi vesialueen omistajan luvan. Tämä koskee muun muassa pyydyskalastusta ja vetouistelua usealla vavalla. Sukelluskalastus vaatii valtion kalanhoitomaksun ja kalastusläänikohtaisen vieheluvan suorittamisen. Saaristomeren kansallispuistossa on rajoitusosia, joissa laitesukellus on sallittu vain Metsähallituksen luvalla. Puolustusvoimien suoja-alueille vaaditaan laitesukellusta varten lupa. Suomen rannikon seitsemällä hylkeidensuojelualueella ei saa liikkua puolta merimailia lähempänä hyljeluotoa ilman Metsähallituksen lupaa. Kalastuskohteen kalastusmääräykset on saatavilla yleensä luvanoston yhteydessä tai internetistä. Lisäksi noudatetaan valtakunnallisia rauhoitusaikoja ja kalojen alamittoja, joista voi olla paikallisia poikkeavia määräyksiä.
Tehtäväsi on tunnistaa kuvissa olevat suomessa tavattavat kalastettavat ruokakalat ja kalastuksessa käytettävät solmut, jolloin saat selville geokätkön koordinaatit. Bogus-koordinaatit eivät kerro kätköpaikkaa.
Kätkö löytyy koordinaateista:
The geocache can be found from the coordinates:
N 60° 2N.nnn
E 021° 5E.eee
N = k - i, nnn = a + b + c + h - 827
E = g + l, eee = e - (i * f) - d - 197
Tarkasta geocache.fi:n palvelussa onko ratkaisusi oikea:
