Hullu-Joose tehtaili omassa pikku mökissään keskellä Sillvikin metsiä kaikenlaisia kivoja keitoksia, jotka vetivät vertoja läheisen tehdasalueen myydyimpien artikkeleiden sivutuotoksille. Hullu-Joosen savupiippu oli lähialueen tärkein indikaattori sille, kannattiko lähteä lenkille (ei savua, tai likaisenvalkoista tai harmaata savua) vai pysyä visusti sisätiloissa villahuopaan kääriytyneenä (mikä tahansa muu väri). Kerran Hullu-Joosepin viaton savupiippu tuprautti sateenkaaren värejä, joita ensin ihasteltiin, mutta pian huomattiin, että laiduntaville sonneille alkoi kasvaa ylimääräinen sarvi keskelle otsaa ja jäniksenpapanat muuttuivat todella kivan värisiksi. Nämä sinänsä viattomilta kuulostavat muutokset aiheuttivat kuitenkin pitkäkestoista harmia, sillä sonnien lemmenleikit Mansikkien kanssa hankaloituivat suuresti – ja lapsoset luulivat papanoita karkeiksi. Siitä lähtien sateenkaaria on katsottu Sillvikissä aivan eri kantilta.
Hullu-Joose käytti maillaan suurieleisesti kalium atsidia estämään lääninsä happamoitumista. Kyläläisten mielestä happamoituminen ei ollut Hullu-Joosen maaperän pahin ongelma, vaan ne lukuisat lihansyöjäkasveiksi muuttuneet voikukat... Toisaalta hyttysistä tai hirvikärpäsistä ei ollut Sillvikissä paljoa kiusaa. Onnekseen kyläläiset eivät tienneet aivan kaikista Hullu-Joosen aineksista sillä muutama olisi saattanut saada heidät muuttamaan muualle. Hullu-Joose sai kuitenkin aivan rauhassa leikkiä zirconium (IV) telluridella, technetium (IV) sulfidilla, thallium (I) molybdatella ja 5-chloropentyl asetaatilla, sun muilla eksoottisen kuuloisilla mausteilla, joita hän tilasi Venäjällä asuvalta serkultaan, siellä kun ei oltu niin tarkkoja tullimääräysten kanssa - ja Primorskin edustalta pääsi kätevästi veneelläkin Sillvikiin. Joosepin isosetä, entinen kemiallinen ministeri Miihkali Sorsa, jätti koko omaisuutensa ennakkoperintönä sukulaispojalleen Jooselle, ennenkuin muutti Taivalkoskelle nauttimaan luonnon rauhasta (jokin itsesuojeluvaisto varmaan pisti valitsemaan mahdollisimman kaukaisen kolkan). Näin Joosella oli varallisuutta sen verran, ettei tarvinnut serkkupojan laskuista huolestua.
Nykypäivänä Hullu-Joosen kokkailuista ei näy enää merkkiäkään. Luonto on ottanut taas ohjat käsiinsä; voikukat eivät yritä syödä seppeleentekijää ja hyttysiäkin piisaa ihan kiitettävästi. Hullu-Joosen mielikuvituksen muistolle on piilotettu mystinen kätkö, jonka ratkaisuun ei tarvita kemistin pätevyyttä – mutta kaava tulee silti tarkistuttaa geocheckeristä, ettei tule taas vääränlaisia sateenkaaria...
Tarkasta geocache.fi:n palvelussa onko ratkaisusi oikea
