Tähän kurviin piirtyy yksi laiheliinin vanhimmista lapsuusmuistoista joka tapahtui vuonna 1972, kun kuumana kesäpäivänä tiellä kiemurteli kyykäärme. Paikalle pysähdyttiin, ja minähän pakenin kyytä kolmevuotiaana heti kauas. Saivat jo huudella perään ettei nyt enää tarvitse juosta. Oltiin matkalla mummolaan, silloista "vanhaa tietä" pitkin. Hunnakkomäentietä on sittemmin paranneltu 1970-luvun puolenvälin paikkeilla, levennetty ja mutkia oiottu sekä linjauksiakin monissa paikoissa muutettu, joten maisemat ovat aiemmin kuvatusta paljonkin muuttuneet. Kauppa-auton reitti meni myös tietä pitkin aikoinaan, siellä oli mukavata käydä jos mummolassa käyntipäivä osui yksiin kauppa-auton kulkupäivään. Muistaakseni se kulki ainakin lauantaisin. Kyytä en ole kyseisessä paikassa koskaan tämän tapauksen jälkeen onnistunut näkemään.
OMA KYNÄ MUKAAN!