Suomen itsenäisyyden vuodet -kätkösarja käsittää jokaista vuotta kohden yhden kätkön. Kätköt ovat tradeja ja helppoja mysteereitä. Kätköt julkaistaan pitkin vuotta pyrkimyksenä saada ne julkaistua vuosijärjestyksessä. Myöhemmin julkaistaan sarjan bonuspurkki, johon koordinaatteja löydät osan kätköpurkeilta ja osan HUOM! tradien kätkökuvauksiin kirjoitettuna. Eli kannattaa siis lukea kätkökuvaukset huolella.
Moskovan välirauha, 1944
Moskovan välirauha on Neuvostoliiton, Britannian ja Suomen välinen jatkosodan päättänyt aseleposopimus, joka allekirjoitettiin 19. syyskuuta 1944. Varsinaiset sotatoimet olivat päättyneet jo 4.–5. syyskuuta 1944.
Suomen edustajina Moskovan neuvotteluissa olivat pääministeri Antti Hackzell, puolustusministeri, jalkaväenkenraali Rudolf Walden, yleisesikunnan päällikkö, jalkaväenkenraali Erik Heinrichs, kenraaliluutnantti Oscar Enckell sekä asiantuntijoina ulkoasiainministeriön kansliapäällikkö P. J. Hynninen, vuorineuvos Berndt Grönblom, lähetystöneuvos Johan Nykopp ja ulkoasiainministeriön neuvotteleva virkamies, lakitieteen tohtori Erik Castrén. Valtuuskunta tapasi neuvostoliittolaiset neuvottelijat viikon odottelun jälkeen myöhään illalla 14. syyskuuta, johon mennessä Neuvostoliitto ja Iso-Britannia olivat päässeet yksimielisyyteen Suomelle asetettavista ehdoista. Neuvostoliiton neuvottelijoita johti ulkoministeri Vjatšeslav Molotov.
Suomessa eduskunta hyväksyi sopimuksen jo samana päivänä kuin se oli allekirjoitettu. Hyväksyminen tapahtui salaisessa istunnossa ilman keskustelua ja äänestystä 141 kansanedustajan ollessa paikalla. Hallituksen puolesta istunnossa esiintyi vt. pääministeri Ernst von Born. Luettuaan ulkoministeri Carl Enckellin Moskovasta lähettämän sähkeen, jonka mukaan Molotov ja varaulkoministeri Vladimir Dekanosov olivat uhanneet Suomea neuvostojoukkojen miehityksellä, ellei rauhanehtoja hyväksyttäisi, von Born korosti sopimuksen hyväksymisen tärkeyttä.
Rauhanehdot olivat alueluovutusten osalta samankaltaiset kuin Moskovan rauhan: Suomen tuli luovuttaa Neuvostoliitolle jatkosodan aikana vallatut Karjalankannaksen, Laatokan pohjoispuolen sekä Kuusamon–Sallan alueen. Uutena luovutuksena Neuvostoliitto vaati itselleen Petsamon. Moskovan rauhan ehtoihin kuulunut Hangon vuokraus Neuvostoliitolle vaihdettiin Porkkalan alueeseen, joka vuokrattiin Neuvostoliitolle 50 vuodeksi. Aluevaatimusten lisäksi rauhanehtoihin kuului esimerkiksi: 300 miljoonan Yhdysvaltain dollarin (vuoden 1938 rahanarvon mukaan) arvoiset sotakorvaukset, kommunistien poliittisen toiminnan salliminen ja poliittisista syistä vangittujen henkilöiden – enimmäkseen juuri kommunistien – välitön vapauttaminen sekä kaikkien syrjivien lainsäädännöllisten määräysten ja niistä johtuvien rajoitusten kumoaminen, sotarikollisten ja sotaan syyllisten pidättäminen sekä tuomitseminen, fasististen ja ylipäätään kaikkien Neuvostoliiton vastaista kiihotusta harjoittavien järjestöjen toiminnan lakkauttaminen ja sellaisten olemassaolon estäminen vastaisuudessa, Suomen armeijan saattaminen rauhanaikaiseen vahvuuteensa kahden ja puolen kuukauden kuluessa välirauhansopimuksen allekirjoittamisesta, diplomaattisuhteiden katkaiseminen kaikkiin Saksan vasallivaltioihin; sopimustekstissä todettiin Suomen katkaiseen suhteensa Saksaan jo syyskuun alkupäivinä, Suomessa oleskelleiden Saksan ja Unkarin kansalaisten internointi ja heidän omaisuutensa takavarikointi sekä Suomessa vielä tuolloin olleiden saksalaisten joukkojen riisuminen aseista, mikä johti Lapin sotaan.
Myöhemmin tarkastellen mahdollisesti sekaannuksia aiheuttava välirauha-nimitys tulee siitä, että kyseinen rauha solmittiin vain Suomen ja Neuvostoliiton sekä Ison-Britannian välillä ja rauha oli tarkoitettu olemaan voimassa vain väliaikaisesti, kunnes saatiin aikaan pysyvä rauhansopimus. Toinen maailmansota jatkui vielä jatkosodan loppumisen jälkeenkin, ja rauhansopimukset solmittiin kaikkien maiden kesken Pariisin rauhassa vuonna 1947. Tällöin uusittiin myös Suomen ja Neuvostoliiton välinen rauhansopimus jokseenkin saman sisältöisenä kuin Moskovan välirauhan sopimuskin. Liittoutuneiden valvontakomissio poistui Suomesta Pariisin rauhansopimuksen astuttua voimaan. Moskovan välirauhaa ei tule sekoittaa Moskovan rauhaan, joka päätti talvisodan vuonna 1940.
(Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Moskovan_v%C3%A4lirauha)
Moskovan välirauhassa luovutetut alueet
(Kuva: By Jniemenmaa from fi, CC BY-SA 3.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=776067)
Paikallishistoriaa
Suomen puoleinen Vuoksi supistui rauhansopimuksessa noin 15 kilometriin, ja Neuvostoliiton puolelle jäi lukuisia teollisuuslaitoksia, muun muassa Enson tehtaat ja Rouhialan vesivoimalaitos. Suomen tärkeimpiin talous- ja teollisuusalueisiin kuulunut Vuoksen jokilaakso katkaistiin keskeltä kahtia. Yhteensä luovutetut alueet käsittivät noin 10% Suomen pinta-alasta ja 11% väkiluvusta, Suomen toiseksi suurimman kaupungin Viipurin ja 39 kuntaa. (Lähde: https://www.imatra.fi/sites/default/files/vuoksen_historia_osana_etelaisen_saimaan_historiaa.pdf)
Neuvostoliitossa harkittiin keväällä 1944 aluevaatimuksia Saimaalle asti. Lappeenranta ja Imatra olisi liitetty Neuvostoliittoon.
Saimaalle ulottuvat aluevaatimuksia ei esitetty Suomen rauhantunnustelijoille maaliskuussa 1944, vaan niitä harkittiin lisäehdoksi. Lisäehtojen takana olivat Neuvostoliiton johtaja Stalin ja ulkoministeri Molotov.
Kesän 1944 raskaiden taistelujen jälkeen Neuvostoliiton harkitsi vielä laajempia vaatimuksia. Marsalkka Kliment Voroshilovin johtama komissio laati välirauhan neuvotteluja varten ehdotuksen, jonka otsikko oli ”Suomen antautumisehdot”.
Kyseessä oli kuitenkin vain ”ennakoiva ehdotus”, jolla ei ollut Stalinin siunausta. (Lähde: professori Kimmo Rentolan kirja Stalin ja Suomen kohtalo (Otava), 2016).
Tornan silta (aik. Tainionkosken silta) ylittää Tainionkosken Imatralla. Ensimmäinen silta Tainionkosken yli rakennettiin vuonna 1925. Silta oli riippusilta. Sillan vaijerit oli kiinnitetty betonijärkäleisiin, joista itärannan järkäle on vieläkin nähtävissä. Tällä sillalla oli kapearakenteinen rautatie.
(Kuva Facebookin Vanha Tainionkoski -ryhmä)
Riippusilta korvattiin vuonna 1944-1945 valmistuneella metallipalkki- ja kaarisillalla, joka rakennettiin virtapilarien päälle. Sen metalliosat oli tuotu sotasaaliina Äänislinnan (kaupungin nimi suomalaismiehityksen aikana vuosina 1941-1944) eli Petroskoin satamasta. Silta pitikin myöhemmin maksaa Neuvostoliitolle sotakorvauksina. Siltaan rakennettiin paikan päällä sivuttaisvahvisteiset betonikaaret. Tähänkin siltaan rakennettiin alun perin kapearakenteinen rautatie, jota pitkin tavaraa kuljetettiin tehtaalta Vuoksen toisella rannalla sijainneisiin varastoihin. Myöhemmin sillalle tuli leveärakenteinen rautatie, jota pitkin VR:n veturit hakivat osan tuotteista suoraan tehtaalta. Rautatiekiskot poistettiin myöhemmin käytöstä.(Uutisvuoksi 7.1.2009)
(Tornan silta, kuva Anu Taika - Imatran kirja)
Sillan kokonaispituus oli 215 metriä ja kokonaisleveys 5,6. Sillan keskellä oli kaksi langerpalkkia ja niiden molemmin puolin laattapalkkisiltaosuudet. Langerpalkkiosuuksien jänneväli oli noin 50,6 metriä. Pääpalkit olivat niittaamalla koottuja teräspalkkeja ja kaaret teräsbetonia. Betonikaaret oli yhdistetty toisiinsa kahdeksalla poikkipalkilla ja teräksiset pääpalkit poikittaispalkein. Pääpalkkien ja kymmenen metrin korkeuteen kohoavien betonikaarten välillä oli teräksiset riipputangot. Siltaa pidennettiin 35 metrillä vuonna 1987, kun uomaa oli levennetty Tainionkosken voimalaitoksen laajennuksen yhteydessä.
Imatran kaupunki osti vuonna 1998 sillan kansirakenteet Imatran Voimalta, jonka omistukseen jäivät edelleen sillan tukirakenteet. Ainoan ajokaistan leveys oli noin 3,1 metriä ja lisäksi oli kevyelle liikenteelle 1,8 metriä leveä osuus. Sillalla oli liikennevalo-ohjaus ja 12,5 tonnin painorajoitus. Sillan katsottiin olevan liian kapea ja kantokyvyltään heikko senaikaiseen liikenteeseen ja kaupungin oli tarkoitus purattaa sillan kansirakenteet ja rakennuttaa uusi leveämpi silta vanhojen tukirakenteiden varaan.
Silta sortui korjaustöiden yhteydessä 6. elokuuta 1998 noin kello 07.40, kun vanhaa siltarakennetta purettiin. Onnettomuuden sattuessa sillalla oli kolme työntekijää, jotka kaikki joutuivat veden varaan. Yksi heistä hukkui kovan virran, uimataidottomuuden, suojapuomin ja pelastusliivien puutteen vuoksi.
(Sillan sortuminen, v. 1998, kuvan lähde: Uutisvuoksi)
Sillan sortumisen välittömänä syynä oli purkutyön ajaksi rakennettujen kahden tukitornin pettäminen.
Puretun betonikaarisillan tilalle rakennettiin uusi teräsrakenteinen silta vuonna 1999. Nykyinen silta on kaksikaistainen, pituudeltaan 215 metriä. (Lähde: wikipedia 28.3.2017)
(Uusi silta kuvattuna v. 2012, kuvan lähde: facebookin "Vanhaa Imatraa" -ryhmä")
Etsi kätkökuvauksesta vastaukset alla oleviin kysymyksiin, tee pienet laskutoimitukset ja sijoita saamiesi kirjainten lukuarvot kaavaan, niin saat kätkön koordinaatit.
A = Moskovan välirauhan allekirjoittamiskuukauden järjestysluku - 7
B = Suomen valtuuskunnan henkilömäärä rauhanneuvotteluissa - 1
C = Porkkalan vuokrausaika - 48
D = Suomen puoleisen Vuoksen pituus rauhansopimuksen ehtojen jälkeen - 13
E = Neuvostoliitolle luovutetut alueet Suomen pinta-alasta prosentteina - 3
F = Ensimmäisen Tainionkosken yli rakennetun sillan, riippusillan, rakentamisvuoden numerot yhteenlaskettuna - 10
G = Kaupungin nimen (sen aikaisen, suomalaisen) kirjainten lukumäärä, josta tuotiin sotasaaliina kaarisillan metalliosat - 2
H = Vuonna 1944-1945 rakennetun Tornan kaarisillan kokonaisleveys - 5,8 + 0,2
Kaava: N 61° 1A.BCD E 028° 4E.FGH
