Tyngän Mylly-, Sähkö- ja Sahaosuuskunta perustettiin 6.12.1916 tavoitteena tarjota Tyngän kyläläisille palveluja kohtuullisella hinnalla. Hankkeen tärkeimpänä nokkamiehenä puuhasi Tavastin isäntä Heino Tavasti. Oulun läänin kuvernööri vahvisti osuuskunnan säännöt 27.1.1917, ja helmikuun alussa pidettiin Tavastissa ensimmäinen varsinainen osuuskuntakokous, jonka pöytäkirjaan merkittiin toiseksi pykäläksi: ”Otettiin päätettäväksi josko ruvetaan rakentamaan heti ja oltiin aivan yksimielisiä, että ruvetaan heti.” Niinpä Heino Tavastilta ostettiin tontti- ja vesivoiman käyttöoikeudet ja Hihnalan isänniltä pohjoisrannan koskioikeudet. Heti samana kesänä 1917 Hihnalankoskeen rakennettiin Kannuksesta kutsutun rakennusmestari Kalle Rauhalan johdolla myllyn matalampi osa sekä saharakennus.
Syksyllä 1917 oli rakennustyöt saatu niin valmiiksi, että koneet voitiin käynnistää. Ensimmäiseksi mylläriksi valittiin Heikki Takkunen eli Hiukkalan Heikki; hänen lisäkseen tarvittiin kohta useita mylläreitä, kun jauhatuksessa siirryttiin useaan tuuriin eli vuoroon. Sahan tälläriksi eli raamin terien asettajaksi kutsuttiin rautiolainen Janne Torvi, joka hoiti sittemmin työtään vuosikymmenien ajan. Sahan merkitys oli alun perin suuri koko laitoksen toiminnalle. Parhaimmillaan saha pyörikin vuorokaudet läpeensä, ja sahatavaraa myytiin ulkomaille asti. Myllyn sahaustoiminta on päättynyt, koska vanhat koneet eivät enää täyttäneet työturvallisuusmääräyksiä.
Virallisesti mylly aloitti toimintansa joulukuussa 1917. Jauhatusmaksuksi määriteltiin jäsenille hehdolta 1 markka ja ei-jäsenille 1,25 markkaa. Hehto tarkoitti tuolloin yhtä säkkiä, ja tämän vuoksi jotkut isännät ompeluttivat nuukaillessaan emännillään kotitekoisesta hurstikankaasta isoja, toista hehtoa vetäviä säkkejä. Ruumiillisesti kitsaus otti koville, sillä säkit piti kantaa itse myllyn toiseen kerrokseen, kiviparien yläpuolella oleville kaatosuppiloille. Säkkejä raahattiin toiseen kerrokseen nelisenkymmentä vuotta, mutta sitten keksittiin kutsua Alavieskasta taitava käsityöläinen Filippus Rajaniemi tekemään asialle jotakin. Filippus rakensikin Tyngän myllylle säkkielevaattorin hoitamaan säkkien kuljetuksen. Myöhemmin järjestelyä parannettiin vielä lisää, kun alalattialle tehtiin kaatosuppilo, josta jyväelevaattori vei jauhatettavat jyvät ylös.
Myllyssä jauhettiin jauhot sekä ihmisille että eläimille, ja esimerkiksi 1930-luvulla toiminta oli niin vilkasta, että asiakkaat joutuivat odottamaan jauhatusvuoroaan päivätolkulla. Suurimmillaan jauhatusmäärät olivat 1960-luvun lopulla: vuonna 1969 jauhettiin yhteensä noin 2,5 miljoonaa kiloa.
Jo vuonna 1920 Tyngän myllyn ja sahalaitoksen toiminta oli niin kannattavaa, että voitiin vastata kyliltä tulleisiin vetoomuksiin sähkövirran saamisen puolesta. Asia oli ollut vireillä jo muutamia vuosia aiemmin, mutta tuolloin siitä oli ”hankkeen tavattoman kalleuden takia” luovuttu. Nyt osuuskunnalla oli kuitenkin varaa nostaa sähköasia jälleen esille. Osuuskunta otti pankista 400 000 markan lainan, ja syksyn 1921 kuluessa rakennettiin sähkölinjat Pitkäsenkylään ja Ylikääntään saakka ja asennettiin taloihin sisäjohdot. Ensimmäisen kerran lamput syttyivät saman vuoden joulukuussa, 8.12.1921. Kun Kalajokilaakson Sähkö Oy perustettiin vuonna 1950, vaihtoi Tyngän Mylly sähkölinjat osakkeisiin. Lopullisesti sähkönjakelutoiminta päättyi vuonna 1984, kun osuuskunta myi koko toimialan kunnalle.
1930-luvun pulavuodet olivat Tyngän myllyllekin ankaraa aikaa, mutta tarkan taloudenpidon avulla myllyosuuskunta selvisi. Marraskuussa 1939 valmistui myllyn korkeampi osa eli vehnämylly. Talvisodan aikana pelättiin mahdollisten pommitusten tuhoavan uuden myllyn, ja niinpä koko laitos naamioitiin kuusilla. Myllyä ei kuitenkaan pommitettu. Talvella 1941–1942 sen sijaan nähtiin totinen paikka, kun syyssateet olivat jääneet tulematta ja joki jäätyi pohjia myöten. Marraskuussa vesi oli jo niin vähissä, että myllyn toiminta jauhatuksen ja sahauksen osalta oli pakko pysäyttää ja patoluukut suljettiin. Aamuisin ja iltaisin laskettiin turbiineihin sen verran vettä, että saatiin sähkövaloa. Päivisin vettä laskettiin, jotta voitiin kuunnella radiosta päiväuutiset.
1970-luvulla taas taisteltiin toisenlaisten ongelmien kanssa, kun suurtulvat kastelivat myllyn useaan otteeseen. Ongelma ratkaistiin pengertämällä ranta. Vuonna 1985 joessa aloitettiin lyhytaikaissäännöstely, minkä jälkeen tulvat olivat jatkuvana harmina; pahimmillaan vettä nousi myllyn sisälle 1,5 metrin verran. 2000-luvun alussa myllyn alakanavaan asennettiin putket, jotka varustettiin tulvaluukuilla. Lisäksi myllyn ympärille rakennettua pengertä korotettiin, jonka ansiosta mylly on onnistuttu pitämään kuivana.
Vuonna 2014 Tyngän myllylle myönnettiin Oulun läänin rakennussuojelupalkinto- Viiskanta palkinto Perusteena alkuperäisessä asussa säilytetty rakennus ja pihapiiri.
Kätkössä ei ole kynää, joten omat nimenkirjoitusvälineet mukaan.
Rantatöyräs on jyrkkä ja varsinkin sadeilmalla liukas, Varovaisuutta etsintään.