Suomi 100 vuotta - Järvenpään Kartano Traditional Geocache

Kätkö kuuluu Suomi 100 vuotta Järvenpäässä – kätkösarjaan. Itsenäinen Suomi täyttää 100 vuotta 6. joulukuuta 2017. Järvenpään kaupunki ja paikalliset kansalaisia liikuttavat toimijat ovat rakentaneet geokätkösarjan, joka esittelee mielenkiintoisia kohteita Järvenpäästä itsenäisen Suomen historian ajalta.

Tämä kätkö kertoo Järvenpään kaupungin kehittymisestä kaupungiksi ja Bjarne Westermarckista, joka on jättänyt kaupunkiin oman jälkensä.

Järvenpään Kaupunki on mukana Suomen itsenäisyyden 100-vuotisen historian juhlistamisessa mm. tämän Järvenpään historiaa esittelevän geokätkösarjan kautta.

-

Suomi 100 vuotta, Hurraa!

-

Kartanon päärakennus

Vanhoissa kartoissa Järvenpään kylä on mainittu jo 1500-luvun puolivälissä sekä suomen- että ruotsinkielisellä nimellä. Silloin Järvenpäässä oli luultavasti kahdeksan taloa. Kylän keskusta oli nykyistä etelämpänä järven itärannalla myös seuraavien vuosisatojen ajan. Suurin silloisista kuudesta talosta oli Kyrölä, jota mainittiin kartanoksi. Järven toisella rannalla oli Vanhankylän eli Gammelbyn kartano. Isojako ja torpparilaitoksen synty 1700-luvulla lopussa edisti väestön toimeentuloa ja lisääntymistä Järvenpäänkin alueella. Vuonna 1840 Järvenpään kylässä oli jo 434 ja Vanhassakylässä 344 asukasta. Seuraavan vuosisadan puolelle tultaessa Järvenpään väkiluku kasvoi reilusti yli tuhannen.

Järvenpää oli aikaisemmin Tuusulaan kuulunut kylä, joka alun perin käsitti myös Kello­kosken. Sen taloista suurin oli aikoinaan Kyrölän ratsutila, joka 1700-luvulla laajeni Järvenpään kartanoksi.

Järvenpään kautta kulki vanhastaan myös maantie Helsingistä Heinolaan. Vuonna 1862 valmistui Suomen ensimm­äinen rauta­tie Helsingistä Hämeenlinnaan, ja alusta lähtien yksi radan väli­asemista oli Järven­päässä.

Eräs tärkeä vaihe Järvenpään historiassa onkin vahvasti kytköksissä Järvenpään kartanoon ja siellä vaikuttaneisiin henkilöihin, Westermarckin suvun edustajiin.

Tuusulassa sijainneen Järvenpään kartanon tytär Alfhild Ehrström solmi 1886 avioliiton metsänhoitaja Anton Westermarckin (1860–1929) kanssa, jonka suku oli tullut Suomeen Ruotsin Länsipohjasta 1700-luvulla. Anton Westermarckin veli oli kuuluisa sosiologi Edvard Westermarck ja sisar taiteilija Helena Westermarck. Anton Westermarck tuli vävyksi Järvenpään kartanoon ja opiskeli agronomiksi Mustialassa. Ajan oloon suurelta herraskartanolta ostivat tonttimaansa muun muassa taiteilijat Jean Sibelius ja Eero Järnefelt. Alfhild ja Anton Westermarck olivat saaneet 1887 pojan, Bjarne Rudolfin (1887–1945). Päätettyään koulunsa Helsingissä Bjarne Westermarck tutustui matkoillaan nykyaikaiseen maatalouteen sekä opiskeli Kööpenhaminan maatalouskorkeakoulussa. Suomeen palattuaan 1908 hän ryhtyi kehittämään ennestäänkin kukoistavan kartanon toimintaa. Vuonna 1910 kartanon koko oli 1 988 hehtaaria. Tilalla oli 525 hehtaaria peltoa ja 325 hehtaaria niittyä sekä 1 099 hehtaaria metsää. Bjarne Westermarck osti naapuritiloja, käynnisti peltojen lannoituksen ja salaojituksen, hankki ensiluokkaisen karjan, parhaita kasvilajikkeita ja uudenaikaisia koneita sekä perusti meijerin. Tiluksia oli parhaimmillaan lähes 4 000 hehtaaria. Järvenpään kartanon isännän tuella pitäjään saatiin karjantarkastusyhdistys ja maidonmyyntiosuuskunta ja kartanolla järjestettiin erilaisia näyttelyitä.

Bjarne Westermarck aikoi tehdä kartanosta Suomen maa­talouden kehittämis­keskuksen ja mallitilan, jossa suoritettai­siin koe- ja tutkimus­toimintaa.

Maaliskuun vallankumous 1917 ja maatyöläisten lakkoilu olivat vaikeata aikaa. Mm. Bjarne Westermarckin hankkima tuottava friisiläiskarja jouduttiin teurastamaan, kun kartanon lakkovahdit estivät lypsyn. Kun kansalaissota alkoi, tilanhoitaja murhattiin. Westermarckit onnistuivat pakenemaan. Anton ja Bjarne Westermarck vangittiin kuitenkin myöhemmin Porvoossa ja pidettiin vangittuina Keravalla.

Bjarne Westermarckin yhteiskunnallinen aktiivisuus oli huipussaan 1917–1919. Maatyölakon ja elintarvikelevottomuuksien kannustamana hän oli perustamassa Maataloustuottajain Keskusliittoa ja toimi liiton valtuuskunnan puheenjohtajana 1918–1923. Hän oli eräiden muidenkin maatalousalan järjestöjen perustajia, kuului moniin valtion komiteoihin, sai maanviljelysneuvoksen arvonimen 1919 ja tuli valituksi kansanedustajaksi Maalaisliiton listalta 1922 mutta sai kuitenkin vapautuksen toimesta sairauden takia jo seuraavana vuonna. Isä ja poika Westermarckin Järvenpään kartanoon 1918 perustama kasvinjalostuslaitos aloitti kasvinjalostustoiminnan Suomessa. Laitos, vuodesta 1920 alkaen Suomen Kylvösiemen Oy, oli ensimmäinen laajamittainen yritys jalostaa järjestelmällisesti Suomen oloihin soveltuvia viljelyskasveja. Yritys kaatui jo 1924, mutta kadunvarsikuvaan siitä jäi muistuttamaan Järvenpään ensimmäinen kolmikerroksinen kivirakennus, joka nykyään on musiikkiopiston käytössä. Lähellä ovat myös Westermarckin konttorirakennus ja meijeri. Westermarck oli Tuusulan pitäjän sähköistämisen puolestapuhuja ja pitäjän ensimmäisen oppikoulun isä. Järvenpään yhteiskoulu aloitti syyskuussa 1928 Westermarckin lahjoitustontilla, Karjalan kannaksen Terijoelta tuodussa huvilassa.

Taloudellisista syistä Bjarne Westermarck joutui kuitenkin luopumaan maatalouden kehittämiseen tähtäävästä suunnitelmastaan, ja sen sijaan hän päätti kehittää Järvenpään aseman seudusta asutuksen ja pienteollisuuden keskuksen. Tähän hän katsoi olevan hyvät mahdollisuudet, koska alue sijaitsi kohtalaisen lähellä Helsinkiä hyvien liikenneyhteyksien varrella. Westermarckin toimeksiannosta maanmittausinsinööri Wolmar Svaetich laati yhdyskunnalle asemakaavan ja antoi myös teille nimet. Kartanosta erotettiin myös pienempiä maanviljelystiloja, joista valtio osti kaksi ja perusti sinne Maatalousnormaalikoulun ja Kotitalousopettajaopiston.

Vuonna 1929 Järven­päässä oli jo noin 2 000 asukasta.

Talvisodan jälkeen Järvenpäähän ja sen lähistölle asutettiin suuri osa Karjalan kannaksella sijaitsevan Terijoen (https://fi.wikipedia.org/wiki/Terijoki ) asukkaista. Terijokihan jouduttiin luovuttamaan Neuvostoliitolle sodan jälkeen. Muista luovutettujen alueiden asukkaista poiketen useimmat heistä eivät jatkosodan aikanakaan päässeet palaamaan entiselle kotiseudulleen Karjalan kannakselle, koska Terijoki pysyi sotatoimialueena koko sodan ajan. Siirtoväki käsitti sodan jälkeen noin kolmasosan Järvenpään asukkaista. Heille lunastettiin tontteja Ånäsin, Seutulan, Haarajoen ja Isokydön alueelta, kun taas Teriojalle ja Anttilaan muodostettiin rintamamiestontteja. Vuonna 1949 Järvenpäässä oli jo noin 4 000 asukasta.

Järvenpään kartanon navetta on sijainnut aikoinaan suunnilleen tämän kätkön paikkeilla. Navetta oli puurakenteinen, ja se koituikin rakennuksen kohtaloksi - tulipalo tuhosi navetan täydelisesti.

Kaupungiksi Järvenpää muuttui vuoden 1967 alussa.

This Geocache is about the development of Järvenpää into a city, and how Bjarne Westermarck left his mark in the design of the city. In the old maps, the village of Järvenpää has been mentioned already in the mid-1400s with both the Swedish and the Finnish name. Back then, there were approximately 8 houses in Järvenpää. The centre of the village was further south on the eastern shore of the lake of Tuusula and it was kept that way for centuries. The biggest of the eight houses was Kyrölä, which was mentioned as an estate. On the other end on the lake it was established Vanhankylä also known as the Gammelby’s estate. The great partition of land by the institution of crofters put into in the end of the 1600s made possible the growth of both wellbeing and reproduction of population in the area of Järvenpää. In the year 1840, the village of Järvenpää had already 434 citizens and 344 in Vanhakylä. The following century witnessed a growth into over a thousand people in Järvenpää. Järvenpää used to be a village that belonged to Tuusula, alongside Kellokoski. The biggest of the houses was the Riding farm of Kyrölä that grew into the country house of Järvenpää in the 1600s. Throughout Järvenpää went a road originally built from Helsinki into Heinola. In the year 1862 the first railway was built from Helsinki to Hämeenlinna, and from the very beginning, one of the stops on the way was Järvenpää´s railwaystation. The cowshed of the country house was near the Geocache location. The cowshed was made of wood and for this reason that no longer exists, since it was completely burned down.