Metsän maapohja on ravinteisuudeltaa lehtomaista kangasta, (metsätyyppi OMT), suurelta osin rehevyyttä on lehdoksi (Lh) asti. Alueella on kiviraunioita, se on ollut niittynä, laitumena ja nähtävästi naurismaanakin.
Metsä on istutettu vajaatuottoisen hakamaalepikon alle keväällä 1969. Kuusen taimia on istutettu 2000 kpl/ha. Vilelytyön on tehnyt Tapion Joensuun metsänparannuspiiri. Harmillisena karkulaisena alueelle on viime vuosina alkanut levittäytyä jättipalsami.
Alkuvaiheessa taimikko on kasvanut verhopuuston alla, verhopuuston poisto on tehty v. 1989 nuoren metsän hoitona, siinä on kertynyt runsaasti leppärankaa hakepuuksi lämmityskäyttöön. Kuusikon ensiharvennus on tehty v. 1998 ja hakkuussa on saatu kuusikuitupuuta. Hakkuu on tehty miestyönä ja kuljetus maataloustraktorilla. Toinen harvennus on tehty syystalvella 2014 motolla ja metsäkuljetus metsätraktorilla. Hakkuussa on saatu kuusikuitupuun lisäksi jo kuusi- ja koivutukkia, koivu- ja haapakuitupuuta. Hakkuutähteet on otettu talteen miestyö ja moottorikelk-kasavottana.
Metsässä on ollut tällaisissa rehevän maan kuusikoissa yleinen kasvuhäiriöitä aiheuttava booriravinne puutos, jota on korjattu terveyslannoituksella 1999. Tämä on onnistunut ja metsä on siltäkin osin hyvässä kasvuvauhdissa.
1960- luku oli voimakasta metsänviljelyaikaa kun karjan metsälaitumet jäivät historiaan ja näitä hakamaita ja vajaatuottoisia metsiä uudistettiin mm. maailmanpankin lainavaroin MERA- ohjelmien kautta. Näillä töillä oli maaseudulla suuri työllisyysvaikutus ja merkitystä myös puun liikkeelle saamisessa. Nämä satsaukset ovat tuottaneet jo harvennuspuuta ja tulevat päätehakkuuikään 2030- 2040 luvuilla, metsälain joustavoiduttua jo aiemminkin