Kekkuri on pieni punainen rakennus Aleksis Kiven syntymäkotimuseon pihamaalla.
Aleksis Kiven syntymäkodin hankkimisesta museoksi keskusteltiin jo vuonna 1928 Nurmijärven kunnanvaltuustossa. Tuolloin asiaa ei kuitenkaan katsottu riittävän tärkeäksi, jotta rakennuksen ostoon olisi myönnetty varoja. Sen sijaan asiaa selvittämään perustettiin toimikunta, johon kuuluivat Jalmari Linna, Edvard Rinne ja Kalle Salo. Tilanne pysyi muuttumattomana vuoteen 1947, jolloin Aleksis Kiven syntymäkodissa tuolloin asuneet kauppias Grothin pojat Yrjö ja Frans Manner myivät talon Aleksis Kiven seuralle. Kaupan ehtoihin kuului, että seura rakennuttaa heille viereen uuden talon. Tätä tarkoitusta varten Aleksis Kiven seura osti naapurissa sijaitsevalta Troskin talolta tontin, jolle rakennettiin ”Kekkurin torpaksi” sittemmin kutsuttu rakennus.
Nimensä rakennus sai Aleksis Kiven teoksesta "Seitsemän veljestä", jossa Jukolan talolla on kaksi torppaa: Vuohenkalma ja Kekkuri. Uudessa rakennuksessa asuva Frans Manner toimi alkuun vastaperustetun syntymäkotimuseon hoitajana. Vuonna 1965 Aleksis Kiven syntymäkoti ja Kekkurin rakennus siirtyivät kunnan omistukseen sopimuksella, että Manner sai jatkossakin asua Kekkurissa. Hänen jälkeensä rakennuksessa asui Nurmijärven kunnan työntekijöitä. Myöhemmin rakennus toimi museon huoltorakennuksena ja tiloissa oli myös lavastettu näyttelytila, puupiirtäjä Vilho Askolan työhuoneinteriööri.
Vuonna 2015 rakennukseen siirrettiin aiemmin Taaborinvuoren museoalueella sijainnut museokauppa ja kahvikioski. Keväällä 2016 museokaupan tiloja laajennettiin remontoimalla myös takahuone yleisötiloiksi. Lisäksi rakennuksessa sijaitsevat henkilökunnan sosiaalitilat sekä asiakas-wc.
Museo ja Kekkuri ovat avoinna kesäaikana, tilauksesta sekä tapahtumien aikaan. Museon piha-alueelle voi poiketa kätköilemään kaikkina vuorokauden aikoina. Kätkön on toteuttanut museon henkilökunta ja kätkörasia sijaitsee paikassa, jossa erityistä jästien välttelyä ei etsimisessä tarvita. Jos olet liikkeellä aukioloaikoina, ulko-ovesta metrin päässä eteisessä sijaitsee maksuton yleisö-wc, jota kätköilijät voivat käyttää, vaikka eivät museossa tai museokaupassa asioisikaan. Huomaa, että kraanasta ei tule juomakelpoista vettä, eli pyydä tarvittaessa juomavettä museokaupan henkilökunnalta. Ethän tallo kukkapenkkiä kulkiessasi purkille, kiitos!