Satusarja: Luhtaan seitsemän possuveljestä Traditional Geocache
Satusarja: Luhtaan seitsemän possuveljestä
-
Difficulty:
-
-
Terrain:
-
Size: 
(small)
Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions
in our disclaimer.
Helppo satukätkö Niihaman maisemissa. Autolla ei pääse viereen, vaan varaudu kävelemään/ pyöräilemään/ samoilemaan tai ryömimään vähintään 300m. Siirtolapuutarhan alueella ei saa ajaa autolla, vaikka navigaattori muuta väittäisikin.
Satusarja: Luhtaan seitsemän possuveljestä
Luhtaan talo Messukylässä seisoo erään mäen pohjoisella rinteellä, liki Pappilan kylää. Sen läheisin ympäristö on kivinen tanner, mutta alempana alkavat pellot, joissa, ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja. Peltojen alla on niittu, apilaäyräinen, halki-leikkaama monipolvisen ojan; ja runsaasti antoi se heiniä, ennenkuin joutui siirtolapuutarhaksi kaupunkilaisille. - Ja tämä on niiden seitsemän possuveljen koto, joiden elämänvaiheita tässä nyt käyn kertoilemaan.
Päivänä muutamana olivat possut kuulleet siitä herkku-apajasta jonka olivat kaupunkilaiset pellolle rakentaneet. Oli siellä viinimarjaa, porkkanaa, pottua, hernettä ja joissakin puutarhatilkuissa oli jopa omenapuita saatu satoa tuottamaan. Tosin likempänä järveä olevilla palstoilla olikin halla päässyt puremaan pahasti, niin että Hatanpäänniemeltä tuodut taimet ja perennat kovin kärsivät tuosta vitsauksesta, vaikka se luonnollinen osa elämänmenoa olikin. Tämä liki paratiisia muistuttava puutarha-alue siis alkoi siintää possuveljesten mielessä kuin kaukainen Eden, ja niinpä seitsemän kurittominta sekä rohkeinta porsasta ryhtyivät tuumasta toimeen ja karkasivat ensimmäisten perunain kypsyessä, juhannuksen jälkeisellä viikolla, maistelemaan näitä ihanuuksia. Eivätkä ihmiset tuosta olleet mielissänsä, vaan karahkoin kävivät possuveljesten kimppuun ja nämä penteleet karkasivat eteläisiin metsiin.
Meni nyt päivä, meni vielä toinen, mutta karkureita ei kuulunut; ja tämä heidän viipymisensä saattoi emakon lopulta kovin levottomaksi; ja vihansa muuttui pian murheeksi ja säälin kyyneleiksi. Hän läksi heitä etsimään, etsi metsät ristiin rastiin, mutta löytämättä lapsiansa. Saipa asia yhä kamalamman muodon ja viimein vaati kätköilijöitä käymään asiaan käsiksi. Sana saatettiin suurelle sammakolle, joka viipymättä kokoonkutsui koko geocaching.comin ja sen ympäristön. Ja nyt läksi joukko sekä nuoria että vanhoja, naisia niinkuin miehiäkin, sateliittein johtamana, pitkänä rivinä urkkimaan ympäri metsää.
Kun joukko oli heitä likeynyt noin viisikymmentä askelta, seisahtui se silloin; ja ilmestyi nyt seuraava näky: Rakettu oli kiven juurelle havuista pieni koiju, jonka ovella makasi possuista yksi sammaleisella sijalla, katsellen ylös pilviin ja lauleskellen. Olipa tuolla veitikalla seuraakin, vaikka joku porsaista olikin omilla teillään, tutkailemassa syötäviä, juotavia ja ihmeteltäviä asioita iltojen iloksi.
Vaan montakohan possuaan se emakko viimein löysikään ja moniko niistä jäi samoilemaan pitkin Niihaman metsää viiriäisten laulellessa ja punaisen mökin mummun peitellessä kanttarellipaikkojaan… sen saat selville kun etsit possupoikain havukoijun.
[Tarina muunnelma Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä.]
Additional Hints
(Decrypt)
Unihxbvwh