Lohtajan kirkon tarina alkaa ajalla, jolta sen vaiheista ei jälkipolville ole säilynyt juurikaan tarkkoja dokumentteja. Lohtaja on nätä "vanhoja suurpitäjiä", joita ensin lohkottiin Pietarsaaresta ( Maaseurakunta ), Salosta (Saloinen Raahen kupeessa), Kemistä ja myöhemmin mm. Kokkolasta (Kaarlela). Lohtaja ulottui syvälle sisämaahan, aina keski-suomen rajalle, Lestijärvelle asti.
Lohtajan Kirkko. (Sophia Magdalenan Kirkko.)
Lohtajan nykyinen kirkko on järjestyksessä neljäs tai viides, tulkinnasta riippuen. Eräässä asiakirjassa mainitaan, että Lohtajan ensimmäinen "kirkko" olisi rakennettu uskonpuhdistuksen alkamisvuonna 1517. Perimätieto esittää tämän kirkon paikaksi Kylänmäkeä. Kaarlelan historiikkien mukaan, se olisi ollut pieni "Saarnahuone" ja alueelta löydettyjen jäänteiden perusteella, ei perimätietoakaan voi täysin kiistää.
Lohtaja sai ensimmäisen varsinaisen kappelikirkon 1576 ja se irtautui Kaarlelasta omaksi pitäjäkseen vuonna 1578. Seuraavien kirkkojen vaiheista kertoo nykyisen kirkon pilarissa oleva teksti: "Se ensimäinen Kircko on ollut Wähäi Capelli rakettu 1576 Lochtajan Kircko maalle Wuonna 1617 on se mahan jaotettu ja yxi usi siawambi siallerakettu. Wuonna 1643 sinä 14 p. Juliuxes syttyi se pitkäisen tulesta ja paloi ylös caickein Kelloins ja Caunistuxens cansa."
Tätä edellinen kirkko rakennettiin vuonna 1644 tälle samalle paikalle, hiukan nykyisestä kirkosta itään, seurakuntakodin eteen. Se oli pitkäkirkko, jossa oli iso torni ja useita pieniä torneja. Kirkko purettiin keväällä 1768, koska iso torni alkoi kallistua.
Lohtajan kirkko on sisältä sykähdyttävän komia! Ehkä ensimmäisenä katseen vangitsee koko seinän kokoinen, Mikael Toppeliuksen vuosina 1770-73 maalaama alttaritaulusarja ja samoin ertyisen koristeltu Saarnatuoli. Toppelius on tunnetuin vanhoista suomalaisista kirkkomaalareista. Näissä alttaritauluissa sanotaan hänen värienkäyttönsä puhjenneen loistoonsa. Nykyisen kirkon kattolaudoituksessa on käytetty edellisen kirkon seinälautoja, joissa on Christian Wilbrandtin maalaamia enkeleitä. Myös edellisen kirkon esineistöä (saarnastuoli, kastemalja, laiva, tiimalasi, virsitaulu, kynttiläkruunuja, lampetteja ja tekstiilejä) on nykyisessä kirkossa.
Nykyinen kirkko rakennettiin edellistä korkeammalle paikalle, jotta se palvelisi samalla merenkulkijain maamerkkinä. Kirkkoa käytettiin kastekirjasta päätellen jo keskeneräisenä. Kerrotaan, että ensimmäinen jumalanpalvelus pidettiin 12.5.1769, jolloin kirkko ilmeisesti oli valmis. Tunnettu rakennusmestari Matti Honka (Matts Lillhonga) Kokkolan Vitsarista piirsi nykyisen kirkon sekä johti sen rakennustöitä. Lohtajan kirkkoa pidetään yhtenä hänen parhaista töistään. Länsi-Suomessa ei ole toista samanlaista kirkkoa, eikä täysin samanlaista löydy koko suomesta.
Tapuli on vähän vanhempi kuin kirkko.Sen rakensi aluksi kruunupyyläinen Nils Holgers 1732 ja miltei uudestaan 1752 kälviäläinen Iisakki Nissi. Tapuli on alunperin rakennettu nykyisen seurakuntakodin portinpieleen, josta se on kirkon valmistuessa siirretty tukkien päällä nykyiselle paikalleen. Tornissa on erityisen kaunisäänisinä pidetyt kirkonkellot vuosilta 1686 ja 1758. Tapulin seinustalla seisoo "maailman suurin ja tunnetuin puuäijjä", joka on tunnettu Sakari Topeliuksen saduista "Vaivaisukko" (Lukemista lapsille I) ja Tyko Hagmanin lapsuuden muistelmista.
Käytä ihmeessä vielä hetki tutustumalla myös vanhaan hautausmaahan, joka on nykyistä kirkkopihaa seurakuntatalon luona. Seurakuntatalon edessä on nurmeen merkitty vanhan kirkon paikka. Sieltä löytyy myös monia mielenkiintoisia muistomerkkejä esim. Nuijapäällikkö Olli Ollinpojan muistopaasi. Lohtajalainen Olli Ollinpoika oli tunnetumman veljensä Jaakko Ilkan tavoin, johtamassa suomalaisia talonpoikia kohtuuttomasti verottavaa sortoa vastaan vuosina 1596-1597. Olli Ollinpojan henkilöllisyyttä on yritetty tutkia aikojen saatossa, mutta varmaa lienee vain se, ettei hän ollut Niemelästä, niin kuin aiemmin on luultu!
Ikivanhan Pohjaanmaan rantamaantien toisella puolen, mäen päällä, on sen yhen multin loppupisteen lisäks, Museonmäki tomintakuntoisine Rautahytteineen ym. sekä Pohjanmaan Rykmentin muistomerkki 1809. - Kannattaa poiketa sielläkin!
Suur Lohtaja.
Vanha Lohtaja oli laaja pitäjä. Siihen kuului aikanaan nykyiset Kannus, Toholampi, Lestijärvi ja tietysti Himanka. Ennen Kokkolasta irrottautumista, se oli yksi Kokkolan neljänneskunta, niinkuin Käläviä ja nykyinen Ullavaki. Seuraavassa tietoa näiden paikallislehtien syntyhistoriasta...
- Toholammista tuli senaatin päätöksellä itsenäinen kirkkoherraseurakunta 1859. Päätös astui voimaan Suur-Lohtajan viimeisen Kirkkoherran, rovasti Keckmanin kuoltua 12.11. 1882
- Lestijärvestä tuli Toholammin kappeli keisarillisella käskykirjeellä 9.4.1859. Lestijärvellä oli tuolloin kuutisensataa asukasta. Päätös astui voimaan vasta 1885, kun Lohtajan rovasti Keckmanin leski kuoli. Pitkän matkan aiheuttamat hankaluudet mm. aviokuulutukset piti hakea Toholammilta, sekä papinmaksut kirkkoherralle herättivät lestiläisissä halun itsenäistyä. Senaatti määräsi 6. lokakuuta 1906 Lestijärven kappeliseurakunnasta muodostettavaksi kirkkoherrakunnan. Ensimmäinen kirkkoherra lestillä aloitti 15. joulukuuta 1912.
- Himangasta tuli Lohtajan kappeliseurakunta vuonna 1851 ja itsenäinen seurakunta vuonna 1898. Itsenäistyminen Lohtajasta alkoi 1700-luvun lopulla aluksi saarnahuoneseurakuntana.
- Kannukseen muodostui jo 1670-luvulla kappeliseurakunta, joka itsenäistyi Lohtajan emäseurakunnasta omaksi kirkkoherrakunnaksi kaksisataa vuotta myöhemmin 1859.