Tällä rakennuksella ei ole ihan tylsä historia, ja tontilla jolla se sijaitsee, on silläkin monta vaihetta takanaan. Asiasta kiinnostuneille on alla esitelty alueella sijainneen Ensimmäisen Seurahuoneen sekä nykyisen rakennuksen historiaa. Torikadun puolella sijaitsee kuvanveistäjä Sanna Koiviston patsas Ajan kulku, joka kuvaa Oulun kehittymistä 1600-luvulta nykyaikaan.
Ensimmäinen Seurahuone 1849-1882
Vuonna 1832 saapui Ouluun esiintymään ensimmäistä kertaa teatterijohtaja Carl Wilhelm Westerlund (1809-1879) seurueineen, jonka tähti oli hänen oma vaimonsa Maria Silfvan (1802-1865). Hän oli ensimmäinen suomalainen ammattinäyttelijätär. Toisen kerran he saapuivat esiintymään neljä vuotta myöhemmin.
Vuonna 1842 Westerlund sai itselleen Oulun kellarimestarin oikeudet ja hän aloitti ravintolatoiminnan kaupungissa. 1845 hän osti nykyisen kaupungintalon korttelin pohjoisen puoliskon ja 1849 tontille rakennettiin oma tila juhlatilaisuuksia varten. Talon suuri, 160 neliömerin juhlasali sijaitsi tontin keskellä Plaanaojan suuntaisesti. Siinä oli kymmenen ikkunaa molemmilla sivuilla sekä näyttämö yhdessä päässä ja parvi toisessa. Sali oli kaupungin ensimmäinen kiinteäksi luokiteltava teatterirakennus ja sinne mahtui kerralla yli 500 katsojaa. Taloa kutsuttiin Oulun Seurahuoneeksi, tuttavallisemmin "Westerlundin salongiksi" ja siitä muodostui kaupungin seuraelämän kohtauspaikka useiksi vuosiksi. Vuonna 1877 Westerlund myi kiinteistön Oulun Seurahuone Oy:lle 35 000 markan kauppasummalla. Rakennus tuhoutui marraskuun 2.-3. päivinä 1882 raivonneen suurtulipalon seurauksena.
Toinen Seurahuone 1886-1939 / Kaupungintalo 1942 -
Suurpalon jälkeen Seurahuoneyhtiö päätti jatkaa toimintaansa ja hankki koko korttelin tontit omistukseensa. Uuden Seurahuoneen suunnitelmat olivat kunnianhimoiset; rakennuksen tuli olla järeää kiveä ja pitää sisällään ainakin 300 hengen juhlasali, 20 edustavaa hotellihuonetta, ravintola ja kabinetteja, biljardisali sekä kokoustiloja. Julkisivu päätettiin kääntää Kirkkokadun suuntaiseksi. Samaan aikaan Oulun kaupungin virastot olivat vailla kunnon tiloja, joten kaupunki päätti tulla osakkaaksi 75 000 markalla hankkeeseen, jonka kokonaisarvio oli yli 300 000 markan. Seurahuoneen rakentaminen aloitettiin 1885 keväänä ja saatiin lopulta päätökseen kesällä 1887. Seurahuone otettiin käyttöön jo lokakuun 29. päivänä 1886, jolloin vietettiin rautatien vihkimisjuhlia. Vaikka Seurahuone olikin vielä tällöin keskeneräinen, juhlat olivat siitä huolimatta komeat, ehkä jopa komeimmat koko Oulun historiassa.
Vuoden 1919 alussa Oulun kaupunki lunasti Seurahuone Oy:n osake-enemmistön, vanha Seurahuone Oy lakkautettiin ja uusi johtokunta sekä yhtiö muodostettiin. Hotelli-ravintola Seurahuoneesta tuli kaupungin vuokralainen. 1920 aloitettiin mittavat ajanmukaistus- ja muutostyöt, joiden tekijänä toimi arkkitehti Oiva Kallio. Tällöin Seurahuoneeseen lisättiin yksi uusi kerros ja sisäänkäyntiä muutettiin. Vuosina 1978-1981 toteutetussa remontissa palattiin osittain 1880-luvun ratkaisuisin, näkyvimmin Kirkkokadun puolella olevan sisäänkäynnin osalta.
Talvisota alkoi marras-joulukuun taitteessa 1939 ja Seurahuone sulki ovensa. Armeijan esitoimikunta toimi sitten sen tiloissa. Ouluun oli sijoitettu paljon saksalaisten joukkoja ja Wehrmachtin komendantinvirasto majailikin Hotelli Seurahuoneen tiloissa. Tällöin nykyisen kaupungintalon salossa liehuivat siniristilippujen rinnalla hakaristiliput.
Vuoden 1942 aikana talo muutti nimensä lopullisesti kaupungintaloksi. Juhlasalia muuteltiin ja siitä tuli koti Oulun kaupunginteatterille aina 1970-luvun alkuun saakka, jolloin torinrantaan valmistui Oulun teatteritalo.