Oulun kaupunginosat – 50. Pikisaari Mystery Cache

Tämän pitäisi kai olla helppo, tai ainakin koordinaatit kätkölle ovat kaikkien nähtävissä optisella ilmoitusilluusiotaululla. Kaikki on kuitenkin suhteellista..

This should be easy I guess, at least the coordinates are in plain sight on the illusion board. Everything is subjective though..

Pikisaari (ruots. Beckholmen) on pääasiassa taiteilijoiden ja käsityöläisten asuttama saari ja kaupunginosa Oulujoen suistossa, vastapäätä Oulun keskustaa Rommakonselällä. Alue on miljöönä suojeltu. Pikisaari sijaitsee Oulun kauppatorin ja Hietasaaren välissä, joten se on suosittu kevyen liikenteen saaristoreitti matkalla Nallikariin.

Pikisaari on saanut nimensä sinne 1600–luvulla perustetusta pikiruukista. Saari mainitaan Oulun varhaisimmissa kartoissa vuosina 1649 ja 1651 nimellä Beckholm. Ensimmäiset maininnat pikipolttimosta ovat 1640-luvulta. 1700-luvulla saarta kutsuttiin joskus myös Tullisaareksi, koska meritulli oli siirretty sinne vuonna 1724.

Pienpolttoa tärkeämmäksi elinkeinoksi muodostui 1600– ja 1700–luvuilla laivanrakennustoiminta. Pikisaaren laivanveistämöt olivat aluksi pieniä ja niitä oli enimmillään kahdeksan kappaletta, mutta 1700-luvun lopulla jäljellä oli enää neljä veistämöä: Zachris Franzénin, Johan Henrik Peuronin ja Johan Nylanderin veistämöt sekä Nylanderin ja Johan Westmanin yhteisesti omistama yritys. Pienpoltto ja laivanrakentaminen säilyivät saaren pääelinkeinoina vielä 1800–luvun puoleen väliin asti, vaikka muutakin teollisuustoimintaa saarelle alkoi syntyä. 1800–luvulla suurimmaksi laivanveistämöksi kasvoi Niskan ja Wacklinin omistama veistämö, joka oli saanut 1811 erioikeuskirjan.

Pikisaari säilyi pitkään asumattomana, mutta 1800–luvulla saarelle alkoi syntyä vakituista asutusta. Suurin osa saaren asukkaista oli vielä 1800–luvun puolessa välissä luotseja. Lisäksi saarelle oli sijoitettu venäläistä sotaväkeä ja pari sataa työmiestä, joiden tehtävänä oli rakentaa Venäjän armeijalle kanuunaveneitä. Venäläiset aloittivat kanuunaveneiden rakentamisen Suomen sodassa valtaamassaan Oulussa jo ennen Haminan rauhaa allekirjoittamista.

Oolannin sodassa 1854 englantilaiset polttivat Pikisaaren ja muut Oulun laivanrakennuspaikat maan tasalla. Myös Toppilassa sijainnut Tervahovi poltettiin. Laivanrakennus alkoi Pikisaaressa uudelleen 1856, mutta ei enää toipunut sotaa edeltäneelle tasolle. Rantojen madaltumisen takia veistämöt siirtyivät Pikisaaren luoteispuolella sijaitsevaan Korkeasaareen, mutta joutuivat pian maankohoamisen vuoksi siirtymään myös sieltä pois. Laivanrakennus keskittyi Pateniemeen ja Varjakkaan, joissa oli aloitettu laivarakennus 1856.

Oulun kaupungin omistama viinanpolttimo perustettiin Pikisaareen 1840. Kaupunki valmisti saaressa viinaa aina vuoteen 1883 asti, jolloin kaupunki myi polttimon yksityiselle yrittäjälle. Viinaa poltettiin Pikisaaressa 1890-luvulle asti, jolloin viinanpolttimon tiloihin perustettiin tehdasmaisesti toimiva värjäämö. Värjäämön omistajana ja värjärimestarina toimi Otto Lindgren, joka suomensi nimensä myöhemmin Karhiksi. Värjäämön nimeksi tuli Oulun Villatehdas Oy Karhin myytyä värjäämön Valde Hyrylle. Sotien jälkeen Villatehtaalla työskenteli enimmillään lähes 500 työntekijää.

Pikisaaren historian merkittävin teollisuuslaitos on ollut 1874 toimintansa aloittanut Oulun Konepaja Oy. Konepajan (Uleåborgs Mekaniska Werkstads Aktiebolag) perusti englantilainen yhtiö The Finland Charcoal Iron Works Company Limited, joka oli 1872 ostanut Kurimon ja Ämmän ruukit. Yhtiö halusi toisaalta turvata ruukkien tuottaman jalostamattoman raudan kysynnän ja toisaalta Pohjois-Suomessa oli markkinoita raudanjalostustuotteille kasvavan sahateollisuuden vuoksi. Yhtiön tekninen johtaja Karl Löfhjelm osti konepajan vuonna 1886, kun konepaja oli edellisenä vuonna kärsinyt suuria vahinkoja tulipalossa. Löfhjelmin kuoltua yhtiön osake-enemmistö siirtyi Pohjois-Suomen suurille puunjalostusyhtiöille. Suurimmillaan konepajan toiminta oli sotien jälkeen, kun Neuvostoliitolle piti maksaa sotakorvauksia. 1960-luvulla kun Raahe Oy osti konepajan, oli pajan tuotanto jo merkittävästi supistunut. Toiminta konepajassa loppui 1972. Nykyisessä Pikisaaressa konepajasta muistuttaa vielä sen koristeellinen konttorirakennus, joka on valmistunut kahdessa osassa vuosina 1885 ja 1889. 1960- ja 1970-luvulla kaupunki hankki alueelta omistukseensa konepajan rakennuksia, jotka se 1980-luvulla kunnosti taiteilijoiden ja käsityöläisten asunnoiksi ja työtiloiksi.

Lähde: Wikipedia