Near
Field
Communication on lyhyen matkan langaton teknologia, joka hyödyntää
RFID-tekniikkaa. Tekniikka perustuu sähkömagneettiseen induktioon kahden laitteen välillä. Toinen laite toimii lukijana tai kirjoittajana ja toinen tunnisteena, eli tagina. Laitteiden välille syntyy yhteys, kun laitteet tuodaan muutaman senttimetrin päähän tai ne koskettavat toisiaan.
Käytännössä useimmiten tagi pitää laittaa puhelimen takakanteen kiinni asti ja riippuen tapauksesta, niin välissä ei saa välttämättä olla mitään ylimääräisiä suojakuoriakaan.
NFC-tagit ovat pieniä ja litteitä noin postimerkin kokoisia laitteita, jotka yleensä liimataan tarralla kohteeseen. Tagit voidaan myös upottaa vaikkapa avaimiin, rannekkeisiin tai esimerkiksi maksukorttiin. Tageissa ei ole paristoa vaan ne saavat virtansa lähelle tuotavasta lukijasta. Tageissa on pieni mikrosiru, joka sisältää vähän tallennustilaa ja johon voidaan tallentaa hyvinkin monenlaista informaatiota. Lähde teksteille ja lisätietoa NFC:stä:
http://nfc-tunniste.weebly.com
Kuvauksen koordinaateista löytyy siis NFC-tagi, johon on tallennettu lopullisen pisteen, eli purkin koordinaatit. Ennen kuin suuntaat kuitenkaan tagille, niin kannattaa varmistua siitä, että älypuhelimesi tukee NFC:tä. Helpoiten tämä selviää sillä, että puhelimesi asetuksista löytyy NFC-maininta ja että se on päällä. NFC:tä tukeva älypuhelin on siis tällä kertaa pakollinen varuste, eli chirppejä tukevilla käsigps-laitteillakaan et voi tageja lukea. Tagia ja itse purkkiakin on sotkettu hieman UV-tussilla, mutta eiköhän nuo löydy selkeistä kohteista ilman kyseistä lamppuakin.