Mummoni, isän äiti, kuoli sairaalassa sairastettuaan pitkään. Hautajaiset suunniteltiin pidettäväksi seuraavana viikonloppuna. Eräänä yönä ennen sitä heräsin siihen, että joku tuijotti minua kohti. Siskoni kanssa nukuimme kerrossängyssä, minä alhaalla ja hän yläsängyssä.
Kääntyessäni näin jonkun ihmisen polvistuneena sänkyni viereen. Luulin sen olevan isäni, koska olennossa oli jotain samankaltaista. Sanoin: "Mitä sä siinä teet, mene omaan sänkyysi!" Hahmo ei virkkanut mitään, katsoi vain. Kuunvalo paistoi ikkunasta. Tarkemmin katseltuani huomasin polvistujalla tumman polkkatukan ja sini-punaruudullisen paidan tai mekon. Sitten hahmo nousi ylös, asetti jalkansa sänkyni reunalle ja kurottautui katsomaan siskoani ihan kasvojen läheltä.
Säikähdin ja huusin, jolloin äitini viereisessä huoneessa laittoi valot päälle. Hahmoa ei näkynyt enää. Kerroin mitä olin nähnyt, mihin äiti sanoi, ettei täällä ketään ole ollut ja kehotti minua nukkumaan. Nukahdin rauhallisin mielin. Mutta äiti ei ollut nukkunut, sillä yläkerta, jossa makuuhuoneemme ovat, on yleensä lämmin, mutta sinä yönä se oli tuntunut kylmältä ja kostealta. Kun aamulla kuvailin isälle outoa vierailijaa, hän vaan rauhoitteli, että kummituksia ei ole olemassa.
Hautajaisiltana isä otti vähän miestä väkevämpää. Hän alkoi puhella, että se hahmo, jonka näin, oli mummo, koska hän oli nähnyt kyseisenä yönä saman vain puoli tuntia ennen minua. Isä oli herännyt siihen, että mummo oli istahtanut hänen sänkynsä reunalle. Isä oli säikähtänyt ja ajanut sen pois, jolloin aave oli leijaillut meidän lasten huoneeseen ja hävinnyt.
Eräänä iltana katselimme vanhoja valokuvia. Eräs kuva pysäytti: mummo oli nuorena tyttönä kotinsa pihamaalla seisomassa musta polkkatukka tuulessa heiluen ruudullinen mekko päällään. Tämä tarina sijoittuu Pirkanmaalle Vilppulaan lapsuudenkotiimme Sammallammelle. Aika ihmeellinen juttu.
ÄLÄ VEDÄ PUSSIN SUUTA SUPPUUN, PUSSIN SUUAUKON RAUTALANGAN ON TARKOITUS OLLA PYÖREÄ JA AUKI!!!!