Oulankajokilaakso - Kiutaköngäs EarthCache

Oulankajoessa sijaitseva ja helposti saavutettava Kiutaköngäs on yksi Suomen tunnetuimmista koskista. Sillä on pituutta yli 200 metriä ja pudotuskorkeuttakin lähes 14 metriä. Kiutaköngäs sijoittuu kahden kulutuskestävyydeltään erilaisen kivilajin saumakohtaan. Könkään pohjoispuolen jyrkät kallioseinämät ovat pehmeää ja helposti rapautuvaa dolomiittia. Etelänpuolen tasaisemmat ja kynnykselliset kalliot ovat puolestaan kovaa kvartsiittia. Kiutakönkään alueella on mielenkiintoisena lisänä virtaavan veden dolomiittiseinämään synnyttämät onkalot sekä kvartsiitissa näkyvät jokikirnut. Jokikirnut ovat hiidenkirnujen alatyyppi ja ne ovat syntyneet jäätikkövaiheen lopussa. Tällöin valtavat vesimassat aiheuttivat pyörteitä, jotka pyörittivät kiviä ja hiekkaa sorvaten kovaan kvartsiittiin kirnumaisia kuoppia.

Kiutakönkään nimi tulee todennäköisesti Saamen kielen sanasta giuuhta joka tarkoittaa syvää rotkomaista laaksoa. Keävngis (köngäs) puolestaan viittaa isoon vesiputoukseen.

Oulanka-nimi on taas johdettu sanasta Oulu/Oula, joka on hämäläistä alkuperää ja tarkoittaa tulvivaa.
Oulankajoki tulvii voimakkaasti joka kevät ja tulvahuippu ajoittuu yleensä toukokuulle.

Oulanka ja sen sivujoki Kitka ovat Suomen vanhimmat joet.

Korkeusmallinnuskartta alueesta (kuva1)

Ruka-Oulanka alue on ollut monien jäätiköitymisvaiheiden temmellyskenttä. Viimeisen 2,5 miljoonan vuoden aikana syklisesti toistuneet jääkaudet ovat jättäneet merkkinsä maisemaan ja kerrostaneet kuluttamansa aineksen erilaisina moreeni- ja lajittuneen aineksen kerrostumina.

Viimeisimmän jääkauden eli Veiksel-jääkauden aikaiset jäätiköitymisvaiheet ovat olleet erityisen aktiivisia koko Kuusamon alueella. Aktiivisten kielekevirtausten vaikutuksesta aiemmat moreenimuodostumat ovat pääosin kuluneet pois ja niiden tilalle on kerrostunut kaksi erisuuntaista, päällekkäistä drumliinikenttää sekä erilaisia kulutusmuotoja. Erityisen selkeästi pinnanmuodossa näkyy viimeisen jäätiköitymisvaiheen, Myöhäis-Veikselin laaja-alaisen, Kuusamon kielekkeeksi nimetyn jäätikkövirtauksen vaikutus.

Noin 11 000 – 12 000 vuotta sitten jäätikkökieleke virtasi yhtenäisenä massana länsi-luoteesta itään peittäen alleen koko Koillismaan ja ulottuen idässä Pääjärven – Kuittijärven tasalle Venäjän Karjalassa. Samaan aikaan alkoi laajan, lähes yhtenäisen drumliinikentän muodostuminen Suomen ja osittain Venäjän puolelle. Myöhemmin jäätikön reunan sulamisen edettyä likimain nykyiselle Suomen ja Venäjän rajalle, kieleke jakautui kahtia. Oulanka- ja Kitkajoen laaksojen välinen vaara-alue toimi kielekevirran jakajana jättäen jokilaaksojen keskelle aina Kallunkijärveen ulottuvan kuolleen jään alueen. Sen sijaan etelä- ja pohjoisosissa jäätiköt jatkoivat vielä virtaustaan jään reunan nopeasta sulamisesta huolimatta. Tämän seurauksena syntyi drumliinien, kumpumoreenien ja harjujen sekä muiden lajittuneiden muodostumien mosaiikki. Eteläosassa vetäytymisen kohokohta sijoittuu siihen vaiheeseen, kun jään reuna tavoitti Rukan alueen ja suuret määrät sulamisvesiä virtasi Kantojärven, Ajakan ja Ala-Juumajärven kautta kohti Oulankajokea muodostaen samalla suuren harjumuodostuman. Samaan aikaan Oulankajoen laakson pohjoispuolella jäätikkökielekkeen liike lakkasi ja sen rippeet sulivat paikalleen muodostaen laajan kumpumoreenikentän aiemman drumliinikentän päälle. Ruka – Oulangan alue vapautui jääpeitteistään noin 10 500 vuotta sitten.

Kielekevirrat jäätiköitymisen loppuvaiheessa (kuva 2)

Oulankajoen laakso on syntynyt Muinaiseen kallioperän murrokseen. Sen poikkeuksellista syvyyttä selittää murrossuunnan yhtyminen jäätikön vallitsevaan virtaukseen, jolloin jäätikön kulutustoiminta kykeni uurtamaan laakson pohjaa ja rinteitä hyvin voimakkaasti.

Jäätikön sulamisvaiheessa oli valtava sulamisvesivirta, joka alkuvaiheissa kulutti laaksoa entisestään. Virtauksen heikentyessä kerrostui kymmenien metrien paksuiset sora- hiekkapatjat laakson pohjalle. Tällöin muodostui myös Kiutakönkään ja ylävirran suunnassa olevan Taivalkönkään välinen harjujakso. Oulankajoen laakso toimi lisäksi kokoajauomana laakson rinteiden suunnasta virranneille jäätikön sulamisvesille, jotka toivat myös mukanaan maa-aineksia laaksoon.

Jääkauden loppuvaiheessa Oulankajoen laaksoon ulottui lyhytaikainen Vienanmeren vuonovaihe. Tällöin Kiutakönkään alajuoksun puoleisen laakson seisovaan veteen kerrostui lajittuneita aineksia lähes silloista vedenpintaa myöten. Nämä laaksontäytekerrostumat voidaan havaita joen lähellä laajoina, melko tasaisina kenttinä. Vuonovaiheen aikana syntyneitä, heikosti kehittyneitä muinaisrantoja on Oulankajoen Paatamakankaan luoteisosassa.

1. Mene annettuihin koordinaatteihin N 66° 22.039 E 029° 19.654 Tarkastele kosken toisella puolen olevaa kallioseinämää, seinämässä on usean eri väristä dolomiittia. Mitä eri dolomiitti värejä erotat seinämästä, kerro ainakin kaksi väriä?
Lisäksi mittaa mikä on paikan korkeusero merenpinnasta?

2. Siirry koordinaatteihin N 66° 22.094 E 029° 19.817 (STAGE 1), jotka osoittavat Jokikirnujen ylittävälle sillalle. Montako jokikirnua sillan alapuolella näet?

3. Siirry koordinaatteihin N 66° 22.048 E 029° 20.155 (STAGE 2). Olet nyt Laaksontäytekerrostumalla, joka oli jotakuinkin Vienanmeren pinta reilu 10 000 vuotta sitten.
Katsele ympärillesi ja kerro omin sanoin mistä voit päätellä, että paikka on maantäytekerrostumaa?
Lisäksi mittaa paljonko paikan korkeusero on merenpinnasta nyt?

4. Vapaaehtoinen tehtävä: olisi kiva jos liittäisit valokuvan loggaukseesi jostakin päin tehtävienantoa, paljastamatta kuitenkaan vastauksia.

Lähetä vastauksesi minulle sähköpostilla geohiltsu@gmail.com tai profiilin kautta. Tee tämä ennen kuin loggaat kätkön löydetyksi. Sinun ei tarvitse odottaa loggauslupaa, mutta jos vastauksissa tai muussa tehtäviin liittyvissä asioissa on jotain epäselvää, otan silloin yhteyttä.

Lisäys 17.07.2016:
En enää pyytele vastauksia erikseen, vaan poistan suoraan logit jotka tulevat ennen vastauksia, jos loggauksesta ei käy selville milloin ne on tarkoitus lähettää.