Lusikka on ruokailuväline, joka soveltuu erityisesti keittojen ja muiden nestemäisten ruokien syömiseen. Lusikka on myös hyvin kätevä ruokailuväline, kun syödään tahmaista pullaa tai leivosta. Nykyiset lusikat valmistetaan yleisimmin ruostumattomasta teräksestä. Hopeasta valmistetaan yleisimmin muun muassa teelusikoita, sekä tietysti kaikkia muitakin aterimia joita käytetään juhlavissa kattauksissa. Hopealusikat ovat myös yleisiä hää- sekä ristiäislahjoja. Lusikkaa on annettu muistoesineenä myös hautajaisissa, samoin kuin matkamuistona. Lasten käyttöön valmistetaan myös muovisia lusikoita. Monet ovat aloittaneet itsenäisen syömisen lusikalla, jossa on muovinen varsi ja kuminen kuppiosa.
Aiemmin Suomessa käytettiin etupäässä puulusikoita, joita yhä käytetään esimerkiksi keskiaikaa elävöittävissä pidoissa. Jos puulusikkaa käyttää syömiseen tulee se ensin kastella, mikäli sitä ei ole käsitelty öljyllä. Kasteltuun tai öljykäsiteltyyn lusikkaan ruoka ei tartu.
Hyvän puulusikan valmistaminen käsin on varsin työlästä, ja käsintehtyjen veroisia puulusikoita ei voi koneellisesti tuottaa. Ennen vanhaan puulusikka oli monesti käsityötaidonnäyte. Vain harvoja puulusikoita on säilynyt museoiden kokoelmiin, sillä käyttöesineinä ne tavattiin käyttää loppuun.
Läh : wiki