GC61PJF Kokkolan sotilastorpat: Tågminne (Multi-cache) in Finland created by -Kimmo-

This cache has been archived.

-Kimmo-: Metsätöiden vuoksi vaihdan kätkön toiseen paikkaan.

GC61PJF ▼

A cache by -Kimmo- Message this owner

Hidden : 8/17/2015

Difficulty:

Terrain:

Size: Size: small (small)

Join now to view geocache location details. It's free!

Watch

How Geocaching Works

Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions in our disclaimer.

Geocache Description:

"Kruunun sotilaat". Ripaus jo unohtunutta paikallishistoriaa
"Kronans soldater". En smula av bortglömda lokalhistoria

Kahden pisteen pikamulti kuusimetsän uumenissa.

KUNINKAALLINEN POHJANMAAN JALKAVÄKIRYKMENTTI

Tämän kätkösarja kertoo Kuninkaallisesta Pohjanmaan jalkaväkirykmentistä. Sarja esittelee samalla Kokkolassa ja sen lähiympäristössä olleista virkataloista ja sotilastorpista ne, joiden tarkka sijainti on tiedossa, sekä viimeiset niissä asuneet ruotusotilaat perheineen.

Kokkolassa ei ole säilynyt nykypäiviin saakka yhtään Ruotsinvallan aikaista upseerin virkataloa tai sotilastorppaa. Vuonna 2007 tehdyn argeologisen inventaarion mukaan kaupungin alueen maastossa kuitenkin on yhä nähtävissä näiden rakennusten kivijalkoja, perunakellareiden jäänteitä, kaivon pohjia, kiviaitoja ym.

Ruotusotilaan varusteet

Ruotsinvallan lopussa vv. 1808-1809 käydyssä Suomen sodassa lähes kaikilla Suomalaisilla jouko-osastoilla oli harmaa, sarkainen asepuku, jonka takin hihansuissa olevat käänteet, kalvosimet oli värjätty kunkin rykmentin tunnusvärein.

Kuitenkin, Pohjanmaan- sekä Vaasan rykmenteille oli määrätty muun armeijan harmaasta perusväristä poikkeava värikäs asepuku kuten muilla, emämaa Ruotsin joukko-osastoilla. Vuoden 1807-mallinen univormun takki oli yksinappirivinen, sininen ja siinä oli keltaiset kaulukset sekä hihansuissa keltaiset kalvosimet. Takin hännykset olivat sisäpuolelta myös keltaiset ja niiden reunat olivat napilla käännetty ulospäin. Housut olivat keltaiset. Jalkineina olivat mustat nahkasaappaat tai nahkakengät. Jos sotilas käytti kenkiä, niin niiden päälle puettiin mustat, sivulta napitettavat, polven yläpuolelle yltävät säärystimet. Takia alla oli musta kaulahuivi joka näkyi korkean, lähes korviin ylettyvän keltaisen kauluksen välistä. Vyötäröllä oli messinkisoljella varustettu valkoinen nahkavyö.

Suurella osalla rivisotilaista on todennäköisesti kuitenkin ollut vanhempi, v. 1802 mallia oleva asepuku kaksirivisine rinnusnappeineen ja rinnusvaatteineen.

Päähineenä oli korkea, musta huopahattu, jonka vasen lieri oli käännetty ylös. Ylöskäännettyyn lieriin oli kiinnitetty keltainen, sultaaniksi kutsuttu töyhtö. Upseerien sultaani oli hieman pidempi ja paksumpi kuin tavallisella rivimiehellä. Ylöskäännetyssä lierissä oli sultaanin alla kaksi kaluunanauhaa ja nappi. Hatun etupuolella oli pyöreä, nahkainen levy jossa oli kunkin rykmentin ristikuvioinen tunnus.

Jalkaväkisotilaan muut varusteet olivat:

Vasikannahkainen selkäreppu, jossa varavaatteita:

pitkä talvitakki tai mantteli
varapaita
villasukat
villakäsineet tai rukkaset.

Huopa tai vilttipeitto joka oli kääritty rullalle ja kiinnitetty repun päälle

Henkilökohtaiset peseytymisvälineet:

partaveitsi
peilin pala
kampa
pyyhe
pala suopaa tai saippuaa

Ompelutarpeet

Sidetarpeita, lähinnä kankaan paloja haavoja sitomista varten

Tupakkaa, piippu ja tulukset

Ruokailuvälineet:

lusikka
puukko
tinalautanen
tinakuppi

Kuparinen, sisältä tinattu kenttäpullo joka roikkui selässä, repun ulkopuolella

Leipälaukku, jossa tarpeen mukaan jopa kolmen päivän kuivamuona.

Kuivamuona, käsitti yleensä leipää ja kuivattua kalaa. Joskus ehkä myös tahkojuuston palan ja savustettua tai palvattua lihaa. Hyvin usein sotilas kuitenkin joutui itse hankkimaan muonansa, varsinkin Suomen sodan viimeisinä kuukausina pahimmillaan jopa ryöstämällä.

Jos sotilas oli luku- ja kirjoitustaitoinen:

Raamattu, Uusi testamentti tai Katekismus
virsikirja
kirjoitusvälineitä ja kirjeitä omaisilta

Läheskään joka joukko-osastolla ei ollut kaikkia varusteita jaettavaksi jokaiselle sotamiehelle. Yleensä pidemmän aikaa armeijassa palvelleilla sotilailla oli parempi varustus kuin juuri aloittaneilla rekryyteillä. Aikalaiskertomuksien mukaan Suomen sodan aikana suosittiinkin tämän vuoksi kotoa tuotuja lapikkaita tai saappaita, kuin myös muita lämpimiä varusteita.

Sotilaan aseistus ja ampumatarvikkeet
Vasemmalla puolella vyöstä roikkui lyhyt jalkaväen sapeli, eli hukari. Sen 60 cm pitkä ja n. 2,5 cm leveä teränlape oli yksiteräinen, mutta kärki oli 16 cm matkalta kaksiteräinen. Terän kummallakin puolella oli veriura, joka päättyi siihen, missä kaksiteräinen kärki alkoi. Kahva oli valettua messinkiä. Kahvan väistölevy oli sydämenmuotoinen ja sen selkäpuolella väistinrauta. Rystykaari oli yksinkertainen ja kiinnitetty takaosastaan ruuvilla pyöreään kädensijaan jossa oli spiraalinmuotoinen kuvio. Hukarin kokonaispituus oli 75 cm ja paino heloitetun nahkatupen kanssa noin kilon.

Suomen sodan aikaan läheskään kaikilla rivisotilailla ei enää ollut miekkaa sivuaseena, sillä jokaisella oli pistin kiväärissään. Sen sijaan kaikilla aliupseereilla ja upseereilla oli miekkoina suorateräiset kalvat.

Valkoisella olkahihnalla varustettu haljasnahkainen patruunalaukku, jossa:

ruutisarvi
ruutimitta
luotipussi, jossa12 g painoisia lyijykuulia patruunoiden luodeiksi
paperinpaloja patruunoiden tekoa varten
valmiiksi käärittyjä paperipatruunoita
varapiikiviä
rassineuloja
pellavatappuraa
aseöljypullo

Piilukkokivääri jonka kaliiperi, eli piipun väljyys oli halkaisijaltaan 20,04 mm.

Irrotettava pistin joka roikkui tupessa vyöllä, oikealla puolella. Yleensä pistin kuitenkin oli valmiiksi kivääriin kiinnitettynä.

Kivääri pistimineen painoi 5 kg ja aseen kokonaispituus oli 2,2 m (150 cm + 70 cm), joten se oli pituutensa ja painonsa takia varsin hankala käsitellä metsäisessä maastossa. Kiväärien piiput olivat rihlaamattomia ja sen vuoksi aseet olivat epätarkkoja. Lisäksi lyijyluotien koko saattoi hieman vaihdella. Laukaistessa liian pieni luoti kimpoili kiväärin rihlaamattoman piipun seinämästä toiseen ja ulos tullessaan saattoi lentää aivan muualle, mitä aseen piippu osoitti. Tämän vuoksi tehokas ampumaetäisyys oli korkeintaan 100-150 m.

Rykmentit tekivät tarvitsemansa patruunat itse. Valmistus tapahtui sarjatyönä, jossa jokaista työvaihetta kohti oli tietty määrä miehiä. Sarjatyön ansiosta yhden patruunan tekemiseen kului aikaa kutakin sotilasta kohti vain vajaa minuutti. Toisin sanoen komppania, eli 140 sotamiestä kykeni kahden upseerin ja kymmenen aliupseenin johdolla valmistamaan tunnissa noin 9000 paperipatruunaa. Valmiit patruunat niputettiin ja säilytettiin 10 kpl punteissa.

Kiväärin lataaminen oli hidas ja monivaiheinen toimenpide. Tavallisen sotilaan edellytettiin pystyvän kolmeen laukaukseen minuutissa, mutta kokenut ampuja kykeni lataamaan ja ampumaan maksimivauhdilla jopa neljä laukausta minuutissa.

Jalkaväen reglementti, ohjesääntö käski repäisemään hampaita käyttäen patruunan auki sen kokoontaitetusta päästä, ennen ruudin kaatamista kiväärin piippuun ja luodin lataamista. Tästä on pääteltävissä, että sotilailla oli oltava leuoissaan vähintään yksi vastakkainen hammaspari .

Asiakirjat eivät kerro miten toimittiin jos sotilaalla ei ollut lainkaan hampaita.

Oliko sitä varten omat, erityiset latausohjeet vai siirrettiinkö hampaaton rivistä johonkin toiseen tehtävään esim. hevosmieheksi tai keittiöön?

Rauhan aikana komennusten ja harjoitusten välissä sotilaiden aseet, ampumatarvikkeet sekä univormut olivat varastoituina yleensä kirkkojen läheisyyteen rakennettuihin kruununmakasiineihin.

Edellä kuvattujen varusteiden lisäksi sotilaan varusteisiin kuului myös puinen harjoituskivääri, sillä jokaisen edellytettiin harjoittelevan kotonaan kivääriotteita. Tämän vuoksi myös sotilastorpan tuvan sisäkorkeus määrättiin rakennusohjesäännössä hieman korkeammaksi, mitä sen aikaisten torppien normaali sisäkorkeus muuten oli.

Kuninkaallisen Pohjanmaan jalkaväkirykmentin II Majurin Komppanian Pääkatselmusrulla Katselmus pidetty 7.7.1802

Ruotu N:o 17, Tågminnen sotilastorppa, Kvikantin kylässä
Erich Wilhelm Bohm. syntynyt Keski-Pohjanmaalla 3.3.1770, 32 ½ vuotta, 12 ¼ palvelusvuotta, 5 jalkaa 11 tuumaa (n. 175 cm). Naimisissa, sairas. Heikko ja kärsii veriyskästä todistuksen mukaan. Kykenemätön myöhempään palvelukseen, saa eron.*)

Vaimo: Lena Johansdotter, s. 8.8.1763 Kälviä, Karhunoja
Lapset:
Abraham, s. 3.11.1785
Henrich Johan, s.19.1.1792

*) Veriyskällä on tarkoitettu todennäköisesti tuberkuloosia eli keuhkotautia. Sotamies Bohm oli luultavasti sairastanut pitkään, sillä jokaisessa rykmentinkokouksessa vuodesta 1795 alkaen hänet oli merkitty sairaaksi.

Tågminnen sotilastorppa
Sotilastorppaa ei enää ole olemassa. Kun lähtöpisteellä katselee suoraan tien yli, niin torppa on sijainnut peltoaukean reunassa olevan punaisen ladon kohdalla.

Kätkökuvauksen koordinaatit tuovat erään Seksmannintiellä olevan kellanruskean kytkinkaapin eteen. Kaapin yläreunassa olevassa oranssin värisessä kyltissä on M-kirjaimen perässä joukko numeroita. Ota ne muistiin. Voit tehdä tämän huomaamattomasti, autosta nousematta ja ajaa kuvauksessa annetulle parkkipaikalle tekemään tarvittavat laskut saadaksesi selville kätkön lopulliset koordinaatit.

N:
Vähennä kyltissä olevasta luvusta 883 (MXXXX – 883 = YYY). Lisää N-koordinaatin minuutteihin yksi kokonainen kaariminuutti (1’), sekä vähennä äsken saamasi erotus minuuttien desimaaliosasta (995 – YYY = ZZ). Huomioi oikea merkintätapa, sillä vastaus on kaariminuutin sadas- ja tuhannesosia…

.

E:
Vähennä kyltissä olevasta luvusta 1821 (MXXXX – 1821 = YY). Lisää saamasi erotus minuuttien desimaaliosaan (108 + YY = ZZZ)

Bonuskätkö
Osassa kätkösarjan lokikirjoista on vihje myöhemmin julkaistavaa sarjan Bonuskätköä varten, joten muista tarkistaa lokivihkon takakansi! Sotilastorppasarjan muut kätköt:
Kapteenin virkatalo - Kaptens ämbetsbostad Kokkolan sotilastorpat: Topparbacka ja Kifvilö Kokkolan sotilastorpat: Lyttsbacka Kokkolan sotilastorpat: Ede Kokkolan sotilastorpat: Rajaluoto-Rajlot Kokkolan sotilastorpat: Storå

Lähdeluettelo:
J. Björk, B. Lybäck, M. Lybäck: "Försvarad frihet: Minnesmärken i Karlebynejden"
C-B. J. Petander: "Kungliga Österbottens Regemente under slutet av Svenska tiden"
Josef Alm: "Eldhandvapen 1."
Tapio Kauniston sukututkimusarkisto

Additional Hints (Decrypt)

Gääyyäxva gbvzvv fnzn ivuwr xhva "Xncgrrava ivexngnybyyn"

Decryption Key

A|B|C|D|E|F|G|H|I|J|K|L|M
-------------------------
N|O|P|Q|R|S|T|U|V|W|X|Y|Z

(letter above equals below, and vice versa)