syväkuru
HEINIKANGAS Pinta-ala: 123,1 Korkeus: 175 Alueen suhteellinen korkeus: 25 Geologia Heinikankaan hyvin kehittynyt dyynialue on kerrostunut harjun ja sen kaakkoisliepeen päälle. Alue koostuu lähinnä p eräkkäisistä paraabelidyyneistä ja niiden välisistä deflaatiopainanteista . Alueen itä- ja keskiosassa on 50-150 metrin välein jopa yhdeksän peräkk äistä, pääosin pohjois-eteläsuuntaista paraabelidyyniä. Korkeimmat ja jyrkkäpiirteisimmät paraabelidyynit ovat aivan alueen ulkoreunalla.
Dyynien pituus on noin 200-1 00 0 metriä ja korkeus 1-10 metriä, ja niiden kaakkoiset ja it äiset suojasivurinteet ovat jyrkähköt. Alueen lounais- ja länsireunalla dyynit ovat matalampia ja loivapiirteisempiä se länteitä ja kumpuja. Eteläosan suoalueella olevat matalat dyynit ovat osittain tuhoutuneet metsätöiden ja au rausten takia, ja ne on jätetty pois rajauksesta. Ristijärven jääjärven ylin ranta on alueella noin 185 metrin tasolla, mikä hahmottuu Heinikankaan harjun melko tasaisena lakena.
Jääjärvi purkautui Ancylusjärven tasoon, kun kohdealueen länsipuolinen Valkeisjärven alue vapautui jäästä (Kemiläinen & Keränen 1986). Ylin Ancylusranta näkyy törmäterassina Heinikankaan luoteisrinteellä noin 172 metrin tasolla. Kohdealueen dyynit ovat kehittyneet Ancylusjärvivaiheessa harjun ja sen liepeiden kohottua vedenpinnan yläpuolelle. Tuulen suunta on ollut läntinen ja luoteinen. Biologia Kankiharjun dyyni alueen kaakkoisreunalla on lähes kokonaan varttunutta kuivan kankaan männikköä. Lahopuita ei tosin ole. Sekapuuna kasvaa joitakin koivuja ja dyynien liepeillä kuusia. Kuusta on myös yksittäin alikasvustossa. Varvikkoa vallitsevat puolukka ja poronjäkälät. Jälkimmäistä on yhtenäisenä kasvustona etenkin Kankiharjun keskiosan eteläisen rinteen puuttomilla pienillä aukoilla. Näissä kohdin kasvaa vähän sianpuolaa, niukasti lampaannataa ja kangaskortetta. Deflaatiopintoja ei ole lukuun ottamatta joitakin kanalintujen hiekkakylpypaikkoja. Dyynin pohjoisosan itäsivustalla on kolme eroosiorinnettä tai sitten hyvin pienialaisia, muinaisia maa-aineksen ottopaikkoja. Näissä kohdin ei ole erik oista kasvillisuutta. Alueen keski- ja itäosissa Heinikankaalla metsiä on enemmän käsitelty ja puusto on eri-ikäistä männikköä ja mäntytaimikkoa. Hakkuita on myös jonkin verran. Maisema ja muut arvot Alue hahmottuu soiden ja lammen rajaamana melko hyvin ympäristöstä. Alueen reunoilta avautuu näkymiä ympäröiville soille, Iso-Vauhkosen lammelle ja itään Sauk kovaaralle. Sisäosat ovat kuitenkin peitteisiä. Sisäinen maisema on melko vaihteleva. Alueella on pieniä tieleikkauksia, mutta varsinaisia aineks enottoalueita ei ole. Alue on pääosin pohjavesialuetta. Hieman alueen pohjoispuolella on huomattava lähde, jonk a virtaama on lähes 1400 m³ vuorokaudessa. Lähteestä purkautuva puro on kuluttanut harjunliepeeseen noin 10 metriä syvän laakson. Heinikangas on merkitty Kainuun maakuntakaavaan 2020 arvokkaaksi harjualueeksi. Kohdealue on hyvä esimerkki dyyniytyneestä harjunliepeestä.