Edward Wallenius perusti Korkeakosken kylään ensin nahkatehtaan vuonna 1894 ja Suomen ensimmäisen koneellisen kenkätehtaan vuonna 1898 (Suomen Kenkä- ja Nahkatehdas). Alkuaikoina kenkätehdas työllisti noin sata henkeä. Walleniuksen valintaan vaikutti vesivoimaa antava koski ja vuonna 1882 valmistunut Pohjanmaan rautatie, Kosken voimalla toimi myös maanviljelijöiden lahkomylly (osuuskuntamylly).
Sähkövoima saatiin Korkeakosken kenkätehtaalle jo vuonna 1899, sitä ennen koneet kävivät vesivoimalla mekaanisen voimansiirron välityksellä. Sähkövalo oli tullut jo 1895 syksyllä ja tehtaan asuntoihinkin sähkövalo tuli aivan 1900-luvun alussa. Useiden muiden maaseudulle syntyneiden tehtaiden tapaan kenkätehdas joutui rakentamaan työntekijöilleen asunnot ja huolehti muutenkin heidän sosiaalisista oloistaan. Patriarkaalinen aika jatkui Korkeakoskella 1940-luvulle asti.
Vuonna 1926 tehdas siirtyi Emil Aaltosen omistukseen lähes 60 vuodeksi. Syyttä ei tehdasta sanottu "suutareiden yliopistoksi", siksi moni tuleva kenkätehtailija ja alan ammattimies sai koulutuksensa siellä. Korkeakoski edustaa tyypillistä 1800-luvun jälkipuoliskolla maaseudulle syntynyttä pientä tehdasyhdyskuntaa. 1930-luvun Korkeakoskea on kuvattu myös kaunokirjallisuudessa, Jaakko Syrjän teoksessa "Kertomuksia radan varrelta".