Tämä kätkö esittelee vanhaa Ala-Kelvän myllyä ja tässä pienipala sen historiaa:
Pielisjärven ensimmäisen härkinmyllyn rakensi Antti Kotilainen Ihantojoen Kelvänkoskeen vuonna 1666. Tuolloin rakennettu mylly oli nykyistä myllyä parikymmentä metriä alempana ja se oli koko Pielisjärvellä lajissaan ainoa 20 vuoden ajan. Vuonna 1765 kaikki Pielisjärven pitäjän myllyt olivat Koski-Jaakon hallussa. Ala-Kelvän mylly ei tuolloin ollut toiminnassa, joten se ei kuulunut Steniuksen monopoliin. Vuonislahtelaiset olisivat halunneet perustaa Kelvänkoskeen jauhomyllyn, mutta Koski-Jaakko vastusti hanketta, sanoen sen olevan haitaksi hänen aiemmin rakentamilleen tuulimyllyille. Vuonna 1802 mylly sai Ruotsin kuninkaan päätöksellä tuuliimyllyoikeudet. Tuolloin omistajana ollut Heikki Kukkonen siirsi myllyä 33 kyynärää ylemmäs. Jokivarren talonpojat eivät olleet tähän toimenpiteeseen tyytyväisiä vaan valittivat asiasta, koska he kokivat omien kotitarvemyllyjensä kärsivän siirrosta. Senaatti kuitenkin hyväksyi siirron vuonna 1816. Vuonna 1836. Mylly paloi vuonna 1842 ja se rakennettiin uudelleen muutamaa kyynärää alemmaksi. Vuoden 1853 tilastojen mukaan mylly toimi yhdeksän kuukautta vuodessa, jona aikana se jauhoi yhdellä kiviparilla yli 3700 tynnyriä ja kahdella kiviparilla saatiin tuotannoksi liki 7000 tynnyriä. Vuotuiseksi veroksi määrättiin kolme tynnyriä jauhoja; puoliksi ruista, puoliksi ohraa.
Myllyn nykyinen turbiini lienee asennettu paikoilleen noihin aikoihin, sillä kyseinen turbiinimalli on suunniteltu 1904-1905. Nykyinen mylly on ilmeisesti rakennettu vuonna 1921, sillä myllyn edessä olevassa kivessä on kaiverrus 1/7 1921. Myllyrakennus on entinen riihi, joka on siirretty nykyiselle paikalleen Vornalta. Myllyn toiminta loppui 1950-luvun lopulla. Kyläläiset muistavat myllyreissujen olleen odotettuja tapahtumia. Mylläri oli arvostettu henkilö, jonka kanssa ei auttanut joutua hankauksiin tai saattoivat jäädä jauhot jauhamatta. Mylly oli miesten kohtaamispaikka, jonne emäntien katse ei ulottunut ja odotusaikana saattoi syntyä korttirinkikin.
Nyt 2000-luvun alussa mylly on Turusen perikunnan omistuksessa. Raimo Turunen ja hänen naapurinsa Lauri Turunen hoitavat myllypatoa ja säätelevät tulvaportteja.
Laitathan kätkön huolellisesti takaisin paikoilleen samalla tavalla kuin se oli. Muistathan ottaa myös oman kynän mukaan, sillä kätkössä sellaista ei ole.