Koordinaatit osoittavat mäelle, jonne useita vuosikymmeniä sitten joukko ukkoja tapasi kesällä pyhäaamuisin karata kortille, kun eukkojensa valvovat silmät lie poistuneet kotoa tunniksi kirkkoon. Eikä mäellä pelattu mustaa pekkaa tai maijaa, vaan ihan oikeaa sököä ja panoksena oli selvä raha! Paikalla oli silloin vankka kuusikko ja siellä kuusten katveessa istuinkivet ympyriäisessä kehässä.
Jännää oli tuolloin pyhäaamupäivin hakeutua seuraamaan, kuinka ukkoja pälyillen kiipesi mäelle. Kun miehiä näytti kerääntyneen riittävästi, oli meidän pikkupoikien aika hivuttautua lähemmäksi puskien taakse seuraamaan tuota pelottavan jännittävää kortinpeluuta. Nuo pelaajathan eivät kiihkoltaan meitä huomanneet – tai sitten eivät välittäneet.
Eihän tuossa ringissä kovin panoksin pelattu, talonkirjoja ei pottiin laitettu – liekö kenelläkään pelaajista silloin sellaisia ollutkaan. Mutta varmaankin joskus joku pelipäivän jälkeen vietti kuivaa kautta seuraavaan tilipäivään. Ja joskus äityi meno meidän poikasten silmin nähtynä ihan hurjaksi, kun joku pelissä menestynyt alkoi siivota potissa kiertävää rahavirtaa pikkukolikoista viskaten aina potin saatuaan markat ja viismarkkaset olkansa yli taakseen kanervikkoon. (Huom, elettiin siis aikaa ennen vuotta 1963, jolloin tikkari maksoi 5 markkaa.) Kyllä potissa joskus seteleitäkin oli, mutta niiden päällä oli vähänkään tuulisemmalla säällä kivi visusti painona.
Siinäpä oli meillä pikkupojilla tienestiä, kun päivän pelien joskus päätyttyä päästiin 'haravoimaan' kanervikkoa, josko noita poisviskottuja lantteja sieltä löytyisi. Joskus onnisti. Enää noita lantteja on turha etsiä; jos meiltä jotain jäi löytämättä, lienevät jo hautautuneet neulasten ja sammalten alle. Mutta on paikalla haettavaakin. Piilotin tänne pienen geokätkön, etsi sinä se, saat palkkioksi kätkökartallesi hymynaaman!
Lokivihosta voit ottaa talteen koordinaatin palan bonuspurkinkin hakemiseksi.