Valkoinen vanha puukirkko on alussa retken. Sen vanhaa sakastia voit ihailla hetken.
Ole tarkkana, äläkä hosu, ei ole nyt eteenpäin hoppu. Kiireellä voi tulla retkesi loppu.
Kirkon parkkipaikalla selkä kellotornia vasten kun vasemmalle katsot, näet valkean talon josta ennen sai evästä ostaa, sekin loppui, lama näin kostaa. Ei talossa kukaan enää myy, voi tiellä sen luona luikertaa kyy.
Talon jälkeen moni viitta näyttää sinne ja tänne. Valitse suunnaksi vasen ja sinne käänny.
On matkalla loiva mutka tiessä, siinä nähtiin syksyisin hanhia lepäämässä.
Tie on mutkainen ja mäkinen tienvarsi vähäväkinen.
Noustaan päälle ison mäen sieltä melkein jo meren näen.
Mäen jälkeen kun oikealle kääntyy toisen kerran viitat mustat, ne ohjaa sut parkkikselle kotineen. Siellä voit tehdä tulet makkaroille tai vaikka nauttia eväät kahveineen. Tie sinne on kuoppainen ja kapea muttei tarvitse olla apea. Lyhyt on enää matka, kohta voit parkkeerata.
Kannattaa kiivetä ihastelemaan maisemaa, sielläpä näkyy myös itäinen naapurimaa.
Katso kodalta vasempaan, puinen viitta sua houkuttaa polulle astumaan.
Saavut paikkaan rauhaisaan joka saa hetkeksi asettumaan.
Istuhan alas ja katso ihmisen rakentamasta oikealle, siellä puiden suojissa on letterimme.
Seikkailullista ja mukavaa kirkkomatkaa etsijöille.
Jos lorut ei ole sun juttu voit etsiä virsikirjasta apua jos se on paremmin tuttu.
N 60. a. b
E27.c.d.
a=Synkkä yö maan peitti aivan
b=Lähtöhetken lähetessä
c=On kirkas aamutähti nyt
d=Kiitos, Herra, elämästä